Itsensä alentajat ja ylentäjät

Mieleen nousee muutama kiusallinen kokemus joulukirkosta. Voimakkain muistikuva on runsaan kymmenen vuoden takaa.

Täysi kirkollinen väkeä oli tullut jouluaamun varhaiseen jumalanpalvelukseen. Varhaista keski-ikää lähestyvä pappi oli päättänyt lähentää kirkkokansan ja papin yhteyttä lähtemällä liikkeelle tavallisista asioista.

Hän oli ottanut alttarille rekvisiittaa. Enää ei riittänyt, että joulusta muistutti valaistu joulukuusi ja alttarin edessä Jeesus-lapsen seimi.

Pappi avasi yhteyden kuulijoihin muistelemalla edellistä iltaa ja joulupukkia. Papin perheeseen joulupukki oli tuonut lahjoja.

Erityisesti esille nousi perheen pojan saama lahja, kauko-ohjattava auto. Sillä pappi ajoi alttarilla ja näin kuvasi joulun lahjaa sekä lisäsi lasten kiinnostusta asiaan.

Toinen muisto on vähän tuoreempi. Jälleen joulukirkossa papin tavoite oli tulla lähelle ihmisiä. Hän ei halunnut nousta saarnaspönttöön vaan puhui alttarin reunalta.

Joulusaarna oli jutustelua, sinänsä pohtivaa puhetta, mutta sen läpi paistoi puhujan pelko asettua papin rooliin. Hän halusi puhua kerran vuodessa kirkkoon tulleille ihmisille kuin tuttaville.

Toiset taas haluavat nostaa itsensä jalustalle. Björn Wahlroos rakentaa itselleen kartanonherran ja aatelisen imagoa. Aristokraattinen eetos huokuu kaikesta. Rahaa on ja sen hän haluaa näyttää mutta samalla luoda ylleen mystifioitua ajattelijan ja hyväntekijän viittaa.

Wahlroosin tapa ylentää itsensä on hyvin perinteinen. Siihen kuuluvat yleensä erilaiset kunniamerkit, näyttäytymiset itseään merkittävämpien ihmisten seurassa, vallan ulkoiset esineelliset merkit ja suunnaton halu olla jotakin.

Joskus tilanne voi muuttua lähes kiusalliseksi, kun vaikkapa juhlatilaisuuden isännän puhe menee pelkäksi paikallaolijoiden merkittävyyden kertomiseksi. Siinä kohteliaisuus muuttuu itsensä ylentämiseksi. Isännän täytyy olla merkittävä ihminen, kun nämä kaikki tärkeät ihmiset ovat tulleet paikalle.

Näin tapahtuu silloinkin kun Wahlroos haluaa itsensä näkyviin Ruotsin kuninkaallisten seurassa.

Merkittävässä seurassa näyttäytyminen on yleistä. Sanomien suuromistaja ja aikanaan Suomen rikkain mies Aatos Erkko (1932–2012) pysyi visusti poissa normaalista julkisuudesta, mutta Yhdysvaltain presidentin kanssa hänkin halusi tulla Suomen vierailulla kuvatuksi.

Yllättävän moni ihminen haluaa jäädä historiaan, vaikka harva muistetaan laajemmalti enää kuoleman jälkeen. Raha ei tuo tätä pysyvää arvostusta.

Toisten ihmisten huomio ja arvostus on tärkeää. Näitä asioita haetaan eri keinoin. Tästä on monesti kyse urheilussa, kulttuurissa, tieteessä, mediassa, yrittämisessä ja työelämässä.

Ihmiset ovat pohjimmiltaan epävarmoja. Silloin kuulijoiden kosiskelu erilaisin tavoin tulee kuvaa. Silti pappi voisi uskaltaa olla pappi.

Mutta samalla tavalla Wahlroosien ja yritysjohtajien sisällyksetön puhe vaikkapa kilpailukykyongelmista on käännettävä itse asiaksi. Mitä he ovat itse tehneet sen eteen, että yritykset ja maan kansantalous olisi iskukyinen.

Pönöttävien aatelisten aika on ohi.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.