Jääkiekkoko yhteiskunnasta erillään?

- Jääkiekon pitää itse määritellä oman toimintansa rajat. Ne eivät kuulu kellekään poliitikoille tai sosiaalitantoille. Jääkiekko on muusta yhteiskunnasta irrallinen saareke.

Tällaisilla argumenteilla kiekkoväki puolustautui, kun valtiovalta otti kantaa Ryan VandenBusschen ja Pasi Nielikäisen tappeluun. Vaikka tappelun poliisitutkinta olikin järjetön, niin niitä olivat myös kiekkoväen argumentit. Ja vaikka rehelliset tappelut kuuluvatkin jääkiekkoon, niin lajin pitää myös hyväksyä sitä ulkoapäin koskeva määrittely. Varsinkin kun määrittelijänä on vaikkapa opetusministeriö, joka ohjaa vuosittain miljoonia euroja jääkiekkotoiminnan pyörittämiseen Suomessa.

Että se siitä muusta yhteiskunnasta irrallisuudesta.

Eihän yhteiskunnan seuratuin urheilulaji voi millään olla irrallaan sitä ympäröivästä todellisuudesta. Ja se, että yhteiskunnan muut instanssit ottavat jääkiekon tapahtumiin kantaa, on vain luonnollista seurausta lajin näkyvyydestä ja suuruudesta.

Sitä paitsi, kun joku Fops Flamesin Timo Willman hakkaa aladivaripelissä tajuttoman vastustajan päätä jäähän, pitää hänen tietää vastaavansa teostaan muullekin yhteiskunnalle. Pahoinpitely on pahoinpitely jääkiekkopelissäkin. Kanadassakin.

Muutenhan tällä logiikalla murha kaukalossa voisi olla vain kiekkoväen sisäisen väkivaltakoodin mukaista välienselvittelyä. Turha siihen muiden on puuttua.



Pikemminkin jääkiekko=yhteiskunta


Itse asiassa jääkiekko, niin kuin muutkin yhteiskunnan "mainstream"-ilmiöt, on hyvin tavallinen, perinteinen ja edustava osa yhteiskuntaa. Sillä samalla, kun jääkiekko joutuu yhteiskunnan normien ja arvojen määriteltäväksi, se myös heijastaa niitä. Jääkiekko on muun yhteiskunnan peili, kuten vaikkapa seuraavat esimerkit osoittavat.

1. Individualismi. Yhteiskunnan muuttuessa yhä enemmän yksilöllisyyttä ja yksilön vapauksia korostavaksi, samoin on tehnyt jääkiekkomaailma. Käsite seurauskollisuus on hävinnyt kiekkopuheesta jo aikoja sitten. Nyt pukukopit täyttyvät ensisijaisesti omaa etuaan ajavista yksilöistä, joille joukkue on oman uran edistämisen väline. Jos homma ei suju toivotulla tavalla, niin ei muuta kuin uuteen seuraan - mielellään Sveitsiin.

2. Kova kilpailu. Tottakai urheilussa on aina ollut pohjimmiltaan kyse kilpailusta, mutta nykyisin eri toten. Samalla kun kvartaalikapitalismin ruuvi kiristää kilpailua muualla yhteiskunnassa, sama nopean menestyksen tavoittelu on arkipäivää jäähalleilla. Voittoa haetaan keinolla, millä hyvänsä.

Valmentajia vaihdetaan yhä nopeampaan tahtiin ja pelaajatkin ovat omistajille pohjimmiltaan vain pelinappuloita. Lisäksi melkein jokainen SM-liiga joukkue ilmoittaa ainakin sponsoreilleen taistelevansa mitaleista, joten joillain on kilpailun keskellä päässeet realiteetit hukkumaan. Enronit ja Sonerat tosin ovat osoittaneet, etteivät realiteetit kuulu välttämättä muuhunkaan talouselämään.

3. Julkisuuden ylikorostuminen. Siinä missä aikanaan pelkkä peli riitti vetämään väkeä halleille, nykyisin tarvitaan kunnon brändi. On missiota ja muuta kampanjaa. Vaaditaan persoonia, actionia, oheistapahtumaa - melkein mitä tahansa, mikä vaan lisää julkisuutta. Ja jossain taustalla on peli. Ainakin itse säälin niitä ihmisiä, jotka maksoivat istumapaikoille täyden hinnan vaikkapa lokakuun puolivälin surkeasta JYP-SaiPa -ottelusta. Jääkiekko on pahimmillaan kuin TV:n muovisimmat chatjuontajatypykät, jotka kuvittelevat, että pelkkä julkisuus tulee tekemään heistä huippumalleja.

4. Järjestelmällisyys. Postmodernin länsimaisen yhteiskunnan jäsenen perusvaatimus. Elämänsuunnitelma vaatii järjestelmällisyyttä ilman turhaa luovuutta: koulutus, työ, asuntolaina jne. Samaa voidaan sanoa nykypäivän jääkiekosta. Umpitylsää ja riskitöntä liigavääntöä katsellessaan tulee usein miettineeksi, miten laji, joka oli alunperin leikkiä, voi nyt näyttää pikemminkin sodalta - tylsältä asemasodalta.

Mitä tästä sitten pitäisi ajatella? Tarvitsisiko jääkiekko tai muu yhteiskunta jonkinlaisen vallankumouksen päästäkseen lieveilmiöistään?

Ei missään nimessä. Näinhän menee ihan hyvin. Asemansa saavuttanut laji on kuin asemansa saavuttanut yhteiskunta. Virheitä ja ongelmia löytyy, mutta samalla niitä pyritään korjaamaan - hitaasti ja arvokkaasti. Jääkiekko tietää suuruutensa. Kuten myös sen, että olisi virhe edes yrittää irrottautua muusta yhteiskunnasta.

Sillä seuraavalla kerralla, kun joku perustelee minulle kaukalon laittomuuksia jääkiekon irrallisuudella muusta yhteiskunnasta, vien hänet jonkun todellisen ALAkulttuurin pariin. Siinä on pinttyneellä lätkäjätkälläkin ihmettelemistä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.