Jäätä, parsaa ja parranpärinää

Näin taannoin tien vieressä kyltin, jossa oli nuoli sekä Jyväskylän Kesä -teksti. Kävelin nuolen osoittamaan suuntaan, ja perillä oli kaksitoista astetta lämmintä.

Ilmeisesti jossakin kansainvälisessä kokouksessa on käsitelty ilmastonmuutoksen hyötyjä ja haittoja samaan aikaan, kun Suomen edustaja on ollut hakemassa kahvia. Muut maat ovat ilkeyksissään suomalaisen kahvitauon aikana siirtäneet meille kaikki ne haitat.

Osittain sää on asennekysymys. Muistan nähneeni joskus tv-dokumentin, missä takavuosien jättipainija Aleksandr Karelin järjesti kotipihallaan Novosibirskissa, Siperian perukoilla grillijuhlat, koska pakkasta oli tuona päivänä vain 29 astetta. Viereiseen järveen olisi kuulemma päässyt uimaankin, jos olisi sitä ennen jaksanut nakuttaa metriseen jääkerrokseen avannon.

Myös Marsista löytyi taannoin jäätä. Avaruustutkijoiden mukaan Marsissa voisi kasvattaa myös parsaa. Tosin parsan hakureissu Marsista kestäisi nelisen vuotta suuntaansa, joten todennäköisesti kesämökin ruokavieraat ehtisivät kahdeksan vuoden aikana kyllästyä pelkän alkusalaatin näykkimiseen ja suuntaisivat nälissään lähimmälle nakkikioskille.

Vaan milläs maksat nakit, jos olet Sampo Pankin asiakas eikä maksukortti toimi. Koko jupakasta puuttuu oikeastaan vain se, että Sampo Pankin keskustietokone olisi omin päin myynyt asiakkaiden kaikki lainat Helvetin Enkeleille. Siinä voisi viimeistään ajatus pankin vaihdosta tulla mieleen, kun setvii asuntolainan uutta korkokattoa viiden parrakkaan prätkäjengiläisen kanssa.

Olen nähnyt parissakin elokuvassa lentokoneita, joita voi ohjata ajatuksen voimalla. Minusta tämä on huono ajatus. Suurin osa ajatuksen voimalla ohjattavista lentsikoista olisi pian lähtönsä jälkeen matkalla joko kohti lähintä olutterassia tai vaatealennusmyyntiä. Pahimmassa tapauksessa lentokone ei liikahtaisi kiitoradalta mihinkään, ja lennonjohtotornista pilkattaisiin lentäjää vähän tyhmäksi.

Kazakstanin presidentti Nursultan Nazarbajev lennätti viime viikonloppuna omiin syntymäpäiväjuhliinsa esiintyjäksi laulaja Whitney Houstonin. Kokaiiniin mieltynyt Houston on ainoa artisti, jonka levyjä Viipurin torilla katsellessani olen miettinyt, tukisinko minä kansainvälistä huumekauppaa vähemmän, jos ostaisin aidon levyn sijaan piraatti-cd:n.

Aivan oma taiteenlajinsa on alleviivata lukemistaan kirjoista tärkeinä pitämänsä kohdat. Lukija huomaa siis jo ensimmäisellä lukukerralla, että jokin asia kirjassa on tärkeä. Samalla hän uskoo kuitenkin, ettei ymmärrä tätä asiaa kerralla, eikä tajua saman asian tärkeyttä toista kertaa ilman alleviivausta.

Joskus kaksikin vaihtoehtoa on ihmiselle liikaa. Olen esimerkiksi tunkenut useita kertoja vaalean lakanan epähuomiossa kirjopyykin sekaan. Lopputuloksena on ollut pastellisävyjä, joita ei näe kuin 1980-luvun poliisisarjojen uusinnoissa. Tämänkin jälkeen lakanoita voi tosin käyttää toisin kuin erästä pyykkikoriin vahingossa pudonnutta kaulaliinaa, josta onnistuin pesussa tekemään 30 senttiä pitkän.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.