Jäljelle jäi vain toivo

T oivo on meille annettu vain niiden tähden, joilla toivoa ei ole.

Tämä Walter Benjaminin lainaus fasistisen aikakauden alusta päättää toisen filosofin ja kulttuurikriitikon Herbert Marcusen synkän teoksen Yksiulotteinen ihminen. Tiivis, vain yhden virkkeen mittainen ajatus yhdistää vanhan ja uuden barbarian kytkemällä antiikin Kreikan jumaltaruston Prometheus-myyttiin liittyvän tarinan Pandoran lippaasta natsien vainojen kauhuihin.

Pandoran jumalilta saama lipas sisälsi kaikki ihmiskunnan vitsaukset kuten ikääntymisen, kivun ja sairaudet. Pandoran raotettua lipasta ne kaikki pääsivät valloilleen. Vain toivo jäi jäljelle Pandoran saatua kannen jälleen kiinni.

Koko tarina on suuri kertomus hominisaatioprosessista, siitä miten ihmisyys syntyi. Ihmisen elämää leimaavat ikääntyminen, sairaudet ja kaikenlaiset koettelemukset ja vaikeudet, ja vain toivo voi antaa ihmiselle kestävyyttä uskoa itseensä ahdinkonsa keskellä.

Itävallanjuutalainen psykiatri Viktor Frankl, logoterapian ja eksistenssianalyysin kehittäjä, on teoksissaan kuvannut kokemuksiaan natsien keskitysleirivankien selviytymisstrategioista. Keskeistä hengissä selvinneille oli toiveiden ja unelmien säilyttäminen ja systemaattinen työstäminen omissa mielikuvissa.

Totaalisen mielettömyyden keskellä saattoi tarrautua vain toivoonsa. Epätoivolleen alistuneet tuhoutuivat.

KAUKAINEN Chile on sattuman oikusta tarjonnut parikin esimerkkiä toivon filosofian voimasta. Elokuun alusta asti sortuneen kaivoksensa uumenissa olleiden kaivosmiesten piina päättyy toivottavasti pian. Kaivoskuilun vankien keskeinen elämän säie on varmasti ollut ensin vain heikkona orastanut toivo pelastumisesta.

Syksyllä 1972 Andien vuoristoon Chilessä syöksyneen lentokoneen eloonjääneet selvisivät hengissä lumen ja jään keskellä muun muassa syömällä kuolleita tovereitaan. Heidän koettelemuksistaan kertova bestseller Elossa! on vaikuttava selviytymistarina, jossa vuorten vankien spontaanin sinnikäs takertuminen toivoon, muistoihin ja elämän kauneuteen ilmentyy muun muassa lukuisissa omaisille osoitetuissa kirjeissä, joiden lähettämisestä ei ollut tietoakaan.

JOHTAMISTAIDON opiston johtaja, professori Pauli Juuti on yksi alustajista Jyväskylässä tiistaina järjestettävässä esimies- ja alaistaitojen Kuinka sinä voit? -syysseminaarissa. Hänen teoksensa Toivon johtaminen ammentaa paljon Franklin kokemuksista korostaessaan toivon elämää ylläpitävää merkitystä lopulta kaiken inhimillisen kanssakäymisen "sosiaalisena liimana".

Se, että johtamistaidon nykysuuntauksissa haetaan vauhtia keskitysleirivankien kokemuksista, kertoo paljon muuttuvista haasteista ja kasvavista paineista työelämässä. Mutta asian voi nähdä myönteisemminkin. Liikkeelle lähtö äärimmäisistä tilanteista havainnollistaa kaikkein olennaisimman parhaiten esille - myös hyvässä johtajuudessa.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen pääkirjoitustoimittaja.