Jälleen lännen etuvartioksi?

Veteraanien sukupolvi on enimmälti mennyt mailleen ja sen mukana sodan todellisuus alkanut unohtua. Suomen nykyiset vallanpitäjät käyttävät ulkopolitiikassa äänenpainoja, joita ei odottaisi vastuullisilta ministereillä kuulevansa.

Kaikki sellainen ulkopolitiikka, joka ei piittaa siitä, että Suomella on Venäjän kanssa yli 1200 kilometriä yhteistä rajaa, on epärealistista ja typerää. Tuon rajan takana on suurvaltajättiläinen, jonka infrastruktuurin tilapäinen heikkous korjaantuu koko ajan.

On tolkutonta pääministeriltä ja hänen klienteiltään esittää halveksiva kannanotto Venäjän taloudesta. Siihen nähden, millaisia mahdollisuuksia itänaapuri voi tarjota Suomen talouselämälle, Jyrki Katainen (kok.) ja kumppanit ovat osoittaneet joltisenkin epäkypsyytensä.

Niinpä ei ole ihme, jos heiltä on unohtunut, että Suomen geopoliittinen asema on pysyvä fakta – tietysti edellyttäen, että itsenäisyytemme säilyy. Tätä perusseikkaa ei mikään Euroopan unioni tai Nato muuta.

Kun Yhdysvaltain imperialismi ulottaa vaikutuksensa kautta maapallon, Suomen ongelmat vasaran ja alasimen välissä kasvavat. Sitä suurempi paino on asetettava ulkopolitiikan hoidolle.

J.K. Paasikivi yritti opettaa suomalaisia ymmärtämään suurvallan ”legitiimejä” tarpeita samalla todeten, että naapurimme on yhtä imperialistinen ja itsekäs kuin mikä suurvalta tahansa. Emme pääse siitä, että Venäjällä Suomea tarkastellaan yhtenä sotilaallisten yhtälöiden osana.

Kun Venäjä on huolissaan Natosta ja Suomen sidoksista siihen, kyseessä on poliittinen fakta. On aivan yhdentekevää, miten Suomessa nähdään ja selitetään Nato-yhteydet. Kun suurvallalla on ongelma, siihen on suhtauduttava kaikella mahdollisella vakavuudella.

On käsittämätöntä, että pääministeri, puolustusministeri ja ulkoministeri kuittaavat Venäjän asevoimien komentajan esiintymisen ylimielisillä hällä-väliä -lausahduksilla. Luulisi ainakin ulkoasiainministeri Erkki Tuomiojan (sd.) pystyvän parempaan. Ovathan venäläiset alun perin reagoineet jyrkästi Naton aikeisiin perustaa ohjustukikohdat Puolaan, Bulgariaan ja Romaniaan.

On kummallista, jos ei muisteta maailman joutuneen ydinsodan partaalle, kun Yhdysvallat hälyttyi aikeista sijoittaa neuvosto-ohjuksia Kuubaan. Ehkäpä ministerit selittävät, mikä periaatteellinen ero on näillä operaatioilla ja reaktioilla niiden vuoksi.

Täysipainoisista valtiomiehistämme viimeisin eli Urho Kekkonen arvioi, että niin on jos siltä näyttää. On selvää, että Kreml tekee johtopäätöksiä Suomen armeijan kaluston mukauttamisesta Naton järjestelmiin.

Kun kenraali, varapuolustusministeri Nikolai Makarov kertoo täällä, että näyttää ikävältä, niin viestiä ei voi kuitata toteamalla, ettei kenraali ole lukenut suomalaisten papereita. Mitä uskottavuutta on sanomisilla ja papereilla, kun vastapainona on Nato-sidonnaisuuksien verkko?

Presidentti Sauli Niinistön kausi alkaa huonoin entein eikä niitä paranna esiin heitetty koepallo Suomen osallistumisesta Islannin ilmavalvontaan. Nato-yhteistyötä kääritään pohjoismaisen yhteistyön pumpuliin ja vedetään Suomea kriisiytyvälle Pohjoisen Jäämeren alueelle.

Suomea hivutetaan hiljakseen tiivistyvään Nato-yhteistyöhön käyttäen koettua rauhan ja rauhoittamisen kaavaa samaan malliin kuin neuvostoimperalismi käytti savuverhona rauhaa ja ystävyyttä. Olipa kysymyksessä sosialistinen tai kapitalistinen imperialismi, sen taito pukeutua sutena lampaaksi on sama.

Maailma muuttuu. Ikääntyneen kadunmiehen on outoa seurata, kun Helsingissä vallitsee jonkinlainen globaalisuuden ja eurooppalaisuuden psykoosi ja uudenlainen Suur-Suomi käy pienellä maapallolla taistelua pahan akselia vastaan, maksoi mitä maksoi.

Tuntuu unohtuneen, että täällä pitäisi seistä omalla pohjalla luottamatta vieraan apuun. Maanpuolustuksen ystävänä voi vain toivottaa armeijalle menestymistä tehtävässään, kun maan turvallisuuspolitiikan toinen päätekijä eli ulkopolitiikka näkyy olevan hallitusherroille toisarvoista. Kuitenkin juuri sillä tulisi taata rauhan säilyminen rajoillamme.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.