Järki voitti Helsingissä

Helsinkiin ei tulekaan kohuttua Guggenheim-taidemuseota. Kaupunginhallitus hylkäsi viime viikolla niukimmalla mahdollisella äänestystuloksella, 8–7, kaupunginjohtaja Jussi Pajusen esityksen.

Ratkaisijaksi nousivat vihreiden edustajat, vaikka yksi heistä olikin kokoomuksen joukoissa äänestämässä Guggenheimin puolesta.

Amerikkalaiselle säätiölle Helsingin Guggenheim-innostus ennätti näyttäytyä loistavana markkinointitemppuna: suomalaiset olisivat kantaneet kaikki taloudelliset riskit ja maksaneet sievoisen summan vuosittain pelkästä lisenssistä.

Nyt hanke on haudattu ainakin kunnallisvaalien yli. Pelkkä selvitys maksoi 1,2 miljoonaa euroa.

Selvitysvaiheessa kuukausi kuukaudelta voimistuivat kriittiset äänet, jotka paljastivat Guggenheimin maailmalla jo hiipuvaksi trendiksi. Bilbaossa museo on ollut menestys, mutta Berliinissä sitä ollaan sulkemassa vähäisten kävijämäärien vuoksi.

Helsinkiläisistä suurin osa vastusti Guggenheim-museota, mikä varmasti vaikutti kunnallispoliitikkojen päätökseen. Helsingin Sanomat sen sijaan piti pääkirjoituksessaan kaupungin säätiölle antamia rukkasia valitettavana ja nolona asiana, mikä voi merkitä suomalaisten jäämistä pysyvämmin kansainvälisten taideverkostojen ulkopuolelle.

Pelko suomalaisen taide-elämän eristäytymisestä tuntuu kovin liioitellulta, sillä viime vuosina suomalaisten taiteilijoiden edustus kansainvälisissä näyttelyissä on entisestään lisääntynyt. Mainetta ovat niittäneet ennen kaikkea nuoret taiteilijamme.

Suomessakin kansainvälistä taidetta voi nähdä jatkuvasti esimerkiksi Kiasmassa, Ateneumissa ja jopa Helsingin ulkopuolella erityisesti Tampereella, Turussa ja Porissa.

Jyväskylässä avautui lauantaina jo 13. kerran kansainvälinen taidegrafiikan triennaali Graphica Creativa. Mukana on taiteilijoita Virosta, Venäjältä, Ruotsista ja Norjasta.

Guggenheim Helsingissä olisi ollut paitsi kiertävien kansainvälisten taidenäyttelyiden esittelypaikka myös new yorkilaisen museoketjun uusin monumentti, matkailijavirtoja kokoava arkkitehtuurin monumentti Katajanokan kärjessä.

Nyt helsinkiläiset hakevat kuumeisesti vastausta kysymykseen, mitä Katajanokan tyhjälle tontille seuraavaksi suunniteltaisiin. Jo kuopattuihin suunnitelmiin on kuulunut muun muassa Wau-hotelli.

Mikäli keskeistä on saada Katajanokalle Suomi-brändin lippulaiva, kannattaisi ehkä miettiä niitä vahvuuksia, joista Suomi jo tunnetaan. Historian professori Laura Kolbe tiivistää kirjassaan Ihanuuksien ihmemaa suomalaisen maakuvan vahvoiksi aineksiksi porot, tuhannet järvet, saunan ja Sibeliuksen.

Kolbe ehdottaa, että mainitut seikat tulee päivittää, luoda niille ”uusi kertomus ja vivahteikkaampi konteksti”. Kenties perinteistä maakuvaa, brändiä, voisi tuoda uudessa muodossa esille juuri Katajanokalla.

Ainakin pääkaupungissa pistäytyvät risteilymatkailijat voisivat olla innostuneita mahdollisuudesta kokea suomalaisen saunan ihanuus kaupungin ytimessä, meren äärellä. Tässäpä olisi haastetta Keski-Suomessa kolme vuotta sitten perustetulle Sauna from Finland -yhdistykselle.