JYP ei potenut kultakrapulaa vaan kultauhmaa

Jääkiekkoseura JYPin piti tehdä neljä mestarillista kumarrusta ennen kuin se oivalsi, että omasta takaa ei löydy Jarkko Immosen sijaisnäyttelijää.

Ei edes korviketta.

JYP UHMASI uutta kautta kevätnosteen puhaltamalla idealismilla.

Ajatus oli kaunis. Immosesta tuli tataari. Kiitetään Kazania miljoonasta eikä pistetä rahaa heti palamaan, ei edes osaa siitä. Mennään omilla, annetaan mahdollisuus. Onhan meillä mestaruus ja Juha-Pekka Hytönen ja Tuomas Vänttinen.

Ajatus oli torso. Immosen lähtö ilman täsmäkorvaajaa ei pelittänyt. JYPin hyökkäyskalusto meni iloisesti rempalleen. Hytönen ja Vänttinen ovat omissa rooleissaan loistavia keskushyökkääjiä, mutta Tuomas Pihlmanin ja Antti Virtasen erityisavustajiksi heistä ei ole. Kiekollinen osaaminen ei riitä.

Hämmentävää mitä Immonen vei mukanaan.

Ykkösnyrkki pehmeni, sen telepaattinen harmonia oli historiaa. Pihlman ja Virtanen jäivät laitojensa varjoihin. Joukkueen jokailtainen tukeutuminen avainketjun maagisuuteen oli elettyä aikaa. Ylivoimapelote romahti, aloitusvoitot olivat poikkeuksia, kiekollinen rohkeus petti, epävarmuudesta tuli päivän sana.

Heijastusvaikutukset muihin ketjuihin olivat myrkyllisiä. Nostettiin ykkösen keskelle sitten Hytönen tai Vänttinen, myös lähtötroikan kokonaisuus hajosi, ja samaan sylttyyn levisi kaksi muutakin ketjua. Yhtäkkiä JYP oli menettänyt sekä lipunkantajansa että koko hyökkäyspään identiteettinsä.

JYP ei ollut tasapainoisessa tilassa taktisesti.

Eikä kohta henkisestikään.

NELJÄ LUUNAPPIA oli liikaa. Risto Dufva on rohkean rohea idealisti, mutta myös päävalmentaja urheilubisneksessä. Siinä tehtävässä on taivuttava myönnytyksiin.

Resepti HPK-otteluun oli yksinkertainen. Enää ei uhrattu ykkösketjun kustannuksella muita palasia. D:stä kaivettiin Turo Asplund "immoseksi" ja muut vitjat palautettiin toimiviin kevätversioihinsa. Ja kas. JYP oli heti JYPin näköinen urheilujoukkue.

Kun vielä Jyrki Välivaara toi kiekollista juonikkuutta puolustukseen ja Ossi Louhivaara liukkautta laidalle, oli hurrikaanein hyrinää pitkästä aikaa miellyttävä seurata.

Vain yksi ongelma pysyi. Ykkösketju.

Asplund on mies paikallaan, mutta Pihlmanin ja Virtasen lopulliseen herättämiseen tarvitaan enemmän. Eikä ilman keihään kärkeä ole otettavissa kuin voitto silloin ja toinen tällöin.

"Kohti uutta unelmaa" -slogan tähtää pikemminkin hikiseen puolivälieräpaikkaan kuin himoittuun mestaruuteen.

JYP SAALISTAA kelpo keskushyökkääjän. Saletti.

Kysymys on ainoastaan siitä, tuleeko kutsu infoon ensi viikolla vai marraskuussa, jolloin verokarhu ei lyö raskaalla kämmenellä.

JYP on viime vuosina kunnostautunut pelaajien rekrytoinnissa. Seura ei tee youtube-varauksia, vaan hankkii laatua, jolle on olemassa tietotakuu. Harhalaukauksia hurrikaaniyhtiöltä ei ole odotettavissa nytkään.

Jäämme siis odottamaan. Kun roolisentteri aikanaan luo peliä Hippoksella, joukkueella on taas asianmukainen ykkösnyrkki. Pihlman ja Virtanen peuhaavat, muut komppaavat. JYP on ensin balanssissa ja sitten flowssa.

Sen jälkeen on kaikki mahdollista.

Jopa säälipleijareiden hyppylaudalta voi ponkaista mitaleille.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen urheilutoimittaja