Ja Strasbourgin mustaan torniin päässeet finalistit ovat...

Tulevana viikonloppuna kansakuntamme sähköistää tapahtuma, joka vetää vertoja Sonkajärven eukonkantokisoille.

Jotkut ehkä saattavat muistaakin, että Euroviisujen, Big Brotherien ja Idolsien välissä äänestämme henkilöitä poliittisiin tehtäviin. Prosessi tapahtuu nurinkurisesti ihmisiä taloon äänestämällä, ei siis sieltä ulos. Äänestys suoritetaan kivikautisesti äänestyspisteelle vääntäytymällä ja numeron lappuun raapustamalla. Tekstiviestidemokratia antaa siis edelleen odottaa itseään.

TÄMÄNKERTAISESSA poliittisessa trillerissä valitsemme meppejä, eli edustajia europarlamenttiin. He päättävät sitten seuraavan viiden vuoden ajan, että hyväksytäänkö vai hylätäänkö Berlusconin ja Brownin kaltaisten kehäkettujen nakkaamat poliittiset kierrepallot.

Toki todellinen kysymys näissäkin vaaleissa on, että ketä kiinnostaa?

EUROVAALIT vuosimallia 2009 ovat kietoutuneet muun muassa sen kaltaisten tuiki tärkeiden kysymysten ympärille, kuten että saako demareiden ehdokas Mitro Repo eli ortodoksipastori isä Mitro pitää sitä hassua kaapua kampanjoidessaan tai että onko perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soinin ehdokkuus silkkaa opportunismia vai nerokas juoni Strasbourgin mustan linnoituksen horjuttamiseksi sisältä käsin?

Nämä yhteiskunnallisesti kriittisen tärkeät keskustelunavaukset ovat vain kevyitä vetoja eurooppalaista valtioliittoamme kuvailevalla kankaalla, jonka pohjavärityksessä virtaavat sellaiset olemassaolomme kannalta perustavanlaatuiset kysymykset kuten, että ovatko turkkilaiset eurooppalaisia vai eivät, ja jos ovat, vievätkö he Unionissakin työpaikkamme ja naisemme?

ISOA PAHAA unionia on tapana pitää, ellei nyt suorastaan vahingollisena, niin ainakin hyödyttömänä. "EU - tuo suuri Saatana" Soini perustaa leijonanosan koko politiikastaan tälle teesille. Siinä mielessä herran ehdokkuus näissä kisoissa onkin yhtä kummeksuttavaa kuin mustan miehen jäsenyys Ku Klux Klanissa.

Se mitä ihmiset eivät tunnu ymmärtävän on, että me tarvitsemme Euroopan Unionia. Toki sitä tarvitaan niiden puisevien syiden takia, mitä ne politiikan dosentit ja professorit yrittävät meille tuputtaa.

TODELLINEN SYY on kuitenkin se, että kun meillä menee huonosti, niin ketä me syyttäisimme, jos emme Brysselin mammuttimaista byrokratiaa, tuota taukoamattomien kokousten ja mietintöjen myyttistä hirviö Leviathania, joka vain nielee resursseja ja tuottaa ihmisten kiusaamiseen pyhitettyjä räyhähenkiä?

Kommarit ovat niin 1980-lukua. Jenkitkin ovat taas, peijooni soikoon, ihan kivoja, kun sen vajaaälyisen punaniskan tilalle saatiin se sukkelasanainen musta mies. Islamistiterroristit ovat suomalaisen lintukodon kannalta yhtä suuri uhkakuva kuin aivohirviöt Marsista.

VAI PEILIINKÖ tässä pitäisi katsoa? Ehei, veliseni.

Jos jokin asia Suomessa on päin prinkkalaa, niin jäljet johtavat Brysseliin. Jos lama painaa päälle, Tohmajärvellä ei viljellä enää ruista, Äänekoskella ei kasata enää kännyköitä, maha kasvaa ja tukka harvenee eikä portaitakaan pääse enää puuskuttamatta, tölsystä tulee pelkkiä uusintoja tai tosi-teeveetä, niin syytä EU:ta, niin johan helpottaa.

Kirjoittaja on Baanan tuottaja ja toimittaja.