Ja hallitukselta kävi käsky, vai miten se nyt oli

Näinä päivinä taasen on hallitukselta käynyt käsky, että budjetti ynnä kaikki lakipykälät on hyväksyttävä. Ja niin lähtivät kansan edustajat sen tehtyään joululomalle kukin omaan vaalipiiriinsä palatakseen ensi vuonna toteuttamaan hallituksen hyvää tahtoa.

Aika lailla näin, eli väärin päin, demokratia toimi vielä parikymmentä vuotta sitten. Eduskunta ja hallitus ovat olleet kuin mies ja vaimo. Eduskunta on perheen pää, mutta hallitus kääntää sen pään.

Samaa demokratiavajeen vaivaa on myös kunnissa.

Nyt eduskunnan valiokunnissa tehdään pykälämuutoksia jo huolestuttavan usein. Se ei johdu niinkään eduskunnan pontevoituneesta halusta muuttaa hallituksen poliittisia painotuksia kuin puutteellisesta, jopa huonosta lainvalmistelusta ministeriöissä.

HYVÄÄ KEHITYKSESSÄ on se, että hallitukset eivät ole enää niin herkkähipiäisiä kuin ennen. Eduskunta saa puuttua sen pyhään sanaan.

Huonoa on se, että hyvistä virkamiehistä alkaa olla pulaa. Vapailla markkinoilla juristit ansaitsevat paremmin. Isänmaa ei enää kutsu sillä tavalla parhaita tyttöjään ja poikiaan kuin joskus ennen. Raha antaa paremman tyydytyksen kuin se, että on valmistelemassa kansakunnalle viisaita lakeja.

Toivottavasti eduskunta säilyttää vetovoimansa, kun kilpaillaan tasavallan parhaista virkamiehistä. Onneksi valiokuntien sihteeristössä on kokeneita osaajia, joiden juridisen asiantuntemuksen avulla valiokunta voi ryhtyä muutostöihin.

Eduskunnan säilyminen eräänä tasavallan arvostetuimmista työpaikoista ei ole enää itsestäänselvyys. Taloon on liittynyt paitsi ulkoista prameutta myös toiminnallista pöhöä, jota median suosiollisella avustuksella on riisuttu jo siinä määrin, että kohta on sanottava niin kuin Välkky Pölkylle samannimisessä näytelmässä, että nosta tasoo.

IHAN NIIN SYVÄLLE parlamentarismin päämajaa ei pitäisi päivittää, että eduskuntaa ei kohta erota viihdekeskuksesta. Peiliin voivat katsoa niin edustajat, media kuin kansakin. Sitä toimitetaan mitä tilataan.

Mutta kun arkinen puurtaminen ei kiinnosta. No, ehkä ulkomaalaislaki, jossa eduskunta onneksi äsken osoitti ministeriä tiukempaa poliittista tahtoa. Paljon kiinnostavampaa politiikassa kuitenkin on se, kuka on kenen kaa, linnan kuningatar, tekstaillut mitä tai ahdistellut ketä. Ja saako Helsingin Sanomat vaihdetuksi kepun puoluesihteerin - sillä kun näyttää olevan siinä muutaman eduskuntaryhmän jäsenen kanssa vähän pitempi missio, vaikka kummallakaan ei ole asiassa päätösvaltaa.

Mutta valtasuhteet ovat ikäviä. Pitäisi ajatella, että ymmärtäisi. Ja mitä väliä, vaikka ymmärtäisikin.

VALTAA ON ARVOVALTAKIN. Ja eduskuntaan kuuluu arvovalta. Jos kansakunnalla ei ole instituutioita, joita se kunnioittaa, se rapautuu.

Eduskunnan arvovalta kasvaa kansanvallan kunniakkaasta käytöstä ja hyvästä virkamiestyöstä. Sillä saa ja pitää olla hintansa. Rönsyjä ja ylellisyyttä voidaan karsia ja hallintoa järkeistää, mutta eduskunnan tuloskuntoa ei mitata markkinatalouden mittareilla. Ne sopivat siihen taloon yhtä huonosti kuin sairaalaan.

Eikä eduskunnan pidä hypätä kumartamaan halvimpia populistisia vaatimuksia, jotka nousevat silkasta kateudesta ja pahasta tahdosta.

Siellä, missä tehdään kansakunnan selviytymisen ja hyvinvoinnin kannalta kaikkein tärkeimpiä päätöksiä, on oltava työntekoa parhaalla tavalla tukevat olosuhteet, joihin kuuluu aivan erityisesti osaava asiantuntija- ja virkamiesapu. Pelkkä tieto siinäkään ei riitä. Tarvitaan arvoja ja asennetta: tämä ei ole mitä tahansa työtä.

Kaikki ei voi olla irvokasta, tarvitaan myös arvokasta.

VALTIOSALISSA ON tämän vuoden joululaulut laulettu. Maa on niin kaunis ja kirkas Luojan taivas. Joululomalle lähtevä eduskunta tietää, että talouden taivas tulevana vuonna on aika lailla tumma.

Mutta senkin alla kansakunta selviytyy, kun muistaa päiväkodin ohjeen: Tiukassa paikassa on parasta pitää kädestä ja pysyä porukassa.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen erikoistoimittaja ja kirjailija.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.