Jaettu jyvä on yhteinen hyvä

Mikä saa ihmiset tekemään vapaaehtoistyötä ja hakeutuman toistensa seuraan? Onko vastaus se, että ”Ihminen on onnellisimmillaan voidessaan auttaa toista”.

Kulttuuriluotsitoiminnan ydin on perin yksikertainen; pyydetään toinen ihminen seuraksi kulttuurin pariin, jutellaan asiasta ja sen ympäriltä ja jaetaan kokemus.

Ilmiö sinällään ei ole uusi ja mullistava, mutta jotakin on meillä Jyväskylässä onnistuttu tekemään periaatteellisella tavalla oikein. Mitä?

Olemme ensinnäkin osanneet paketoida asian kiinnostavalla tavalla. Meillä on myös välittäjätaho, koordinaattori joka organisoi ja viestii toiminnasta. Myös ajanhenki tukee luotsitoimintaa: vapaaehtoisuus kiinnostaa mutta ei niin, että siihen sitouduttaisiin ennalta pitkäksi aikaa.

Ajankäyttö halutaan määritellä itse sekä tuntimäärällisesti, että ajankohdallisesti. Elämäntilanne vaikuttaa olennaisesti vapaaehtoistyöhön lähtemiseen. Vaikuttaa myös siltä, että luotsitoiminnan Pop Up -henkisyys helpottaa mukaan lähtemistä.

Useat muut paikkakunnat ovat käyneet mallintamassa luotsitoimintaa omaan elinpiiriinsä ja sanaa on levitetty. Jokainen uusi paikka on kuitenkin tehnyt toiminnasta oman näköistään. Tämä on ydintä; toiminta palvelee paikallisia tarpeita jotka ovat erilaisia eri yhteisöissä.

Joskus olen kerettiläisesti pohtinut sitä, että emmekö enää osaa kohdata toista ihmistä ja tutustua ilman että ”kunnallinen välittäjäorganisaatio” hoitaa homman välissä? Olemme luoneet kohtaamisjärjestelmän mutta se näyttää toimivan.

Kaupungin keskeiset kulttuurilaitokset ovat ottaneet luotsitoiminnan osaksi arkeaan. Jyväskylän uudehko kaupunkistrategia korostaa asukkaiden omaa aktiivista osallistumista. Juuri tätä luotsit tekevät.

Toiminta ei ole välttämättä spektaakkelimaista vaan omassa lähiympäristössä toimimista lukupiireineen ja matkalaukkunäyttelyineen. Tarinat, joita tästä toiminnasta syntyy ovat ihmisen kokoisia ja lähellä meitä.

Vapaaehtoistyön kautta syntyvä hyöty ei ole vain apua tai seuraa kaipaavan ja saavan osapuolen etu. Työn palkitsevuuden kautta vapaaehtoiselle syntyvä hyöty on toinen mokoma.

Jo sanan” hyöty” käyttäminen kuulostaa tässä yhteydessä väkivaltaiselta. Kysymys on yksinkertaisesti tarpeesta olla tarpeellinen toiselle ihmiselle ja yhteisölle.

Vapaaehtoisuudesta koituvat positiiviset vaikutukset ovat paitsi henkilökohtaisia myös yhteiskunnallisia. Äärimmäisen tärkeä vaikuttavuus on vain äärimmäisen vaikeasti todennettavissa.

Esimerkiksi erilaiset kansalaisjärjestöt ovat ottaneet roolia vapaaehtoistyön kentällä alueilla, jotka myös kiinteästi liittyvät julkisiin palveluihin. Erilaiset potilasjärjestöt ovat tästä hyvä esimerkki. Vapaaehtoisuuden olennaisuus ja tärkeys voisi paljastua vain vapaaehtoisten totaalisella kaikkoamisella ja tähänhän kukaan ei pyri.

Osallisuutta ja osallistumisen tematiikkaa ei voi nykyään välttää yhteiskunnallisessa puheessa. Paikallistason politiikkaan mukaan lähtemällä olemme tavoitelleet osallistumista yhteisten asioiden hoitoon ja päätöksentekoon.

Osallisuudella tavoittelemme myös tätä: yhteisten asioiden tekemistä mutta enenevissä määrin myös päättämistä. Korvaako vapaaehtoistoiminta joitakin politiikan tasoja tulevaisuudessa? Onko vapaaehtoistyö jo uustoiminnallista politiikkaa? Teot ovat yhtä kuin sanat.

Vapaaehtoistyö tulevaisuudessa näyttää olevan entisestäänkin vahvistumassa. Kansalaisyhteiskunnan eetos korostaa osallistumista, auttamista ja välittämistä.

Yhä suurempi määrä ihmisiä on aktiivisessa elämänvaiheessa eläkeiässä ja erilaisiin toimintoihin halutaan ottaa osaa. Yhteiskunnan nopeasti muuttuvat olosuhteet avaavat myös uusia väyliä vapaaehtoisuudelle. Vuoden 2015 suuri pakolaisten tulva Euroopassa loi uutta kysyntää vapaaehtoisuuden määrälle.

Kansalaistoimintaa ja vapaaehtoistyön ideaa hellivän yhteiskunnan on osattava myös luot-taa ja nojautua tähän voimavaraan ja siihen liittyvään vuoropuheluun. Kun on kyse työstä ja toiminnasta, jonka lähtökohta on ihmisessä itsessään ja toisaalta tarve yhteiskunnassa ei ristiriidoilta voi välttyä.

Yksilön näkemys sisällöistä tai toteuttamisen tavasta ei aina osu kohdikkain sen kanssa, mikä koetaan yleisemmäksi tarpeeksi. Tämä keskustelu vaatii taitoa ja yhteisymmärrystä siitä, että tavoittelemme yhteistä hyvää.

Kirjoittaja on Jyväskylän kaupungin kulttuuri- ja kehittämispäällikkö.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Kolumnit

Kolumni: Kun sukupuoli vaihtuu, nimi kuolee

Paluu arkeen joukkoampumisten jälkeen on vaikeaa

Kolumni: Täydellisessä maailmassa suuret arvokisat menisivät näin

Suuri osa meistä tekee sitä

Kolumni: Tästä syystä Ruotsissa osutaan napakymppiin, Suomessa ei

Kun koolla on väliä

Kolumni: Inarissa ei kansa liukastele

Kolumni: Elokuva ei ole pelkkää elokuvaa

Kolumni: Korkean korvamatoisuuden kappale

Avoimen väylä tulee olla tarjolla kaikille

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.