Jaettu saari yrittää taas

Turkki on miehittänyt kolmasosaa Kyproksesta jo yli 40 vuotta. Nyt saarella on taas toiveikkuutta sovinnosta.

Kreikkalais- ja turkkilaisosan presidentit Nikos Anastasiades ja Mustafa Akinci hakevat sovintoa nopealla aikataululla: neuvotteluratkaisu saaren itsehallinnollisten osien liittovaltiomallista maaliskuussa ja kansanäänestykset sopimuksesta toukokuussa.

Sovintoa puoltavina seikkoina on presidenttien neuvotteluhalun lisäksi nähty saaren molempien osien syvät talousongelmat. Kreikkalaista osapuolta huolestuttaa myös jatkuva muuttoliike Turkista. Se muokkaa Pohjois-Kyprosta sellaiseksi, että kehitys ei miellytä kaikkia kyproksenturkkilaisiakaan. Ja kumpaakin osapuolta arveluttaa Turkin itsevaltainen presidentti Recep Tayyip Erdogan, jonka politiikasta ei ole mitään takeita Kyproksenkaan suhteen.

Sovinnon esteinä ovat samat syyt kuin ennenkin. Sotaa kesällä 1974 paenneiden omaisuuden korvaamisesta ei ole sovittu. Turkkia lukuun ottamatta yksikään valtio ei ole tunnustanut ”Pohjois-Kyproksen turkkilaisen tasavallan” eli TRNC:n itsenäisyyttä. Turkki ei puolestaan tunnusta Kyproksen hallitusta. Myös kaavaillun sopimuksen kansainväliset takaajat ovat auki.

Saaren kummallakin puolella on myös vahvoja sovintoa vastustavia voimia. Sen tietävät hyvin ne yli 8 000 suomalaista rauhanturvaajaa, jotka vuosina 1964–2005 palvelivat YK:n Unficyp-joukoissa Kyproksella.

Näkemyserojen syvyyden tunsi TRNC:n ensimmäinen presidentti Rauf Denktas, jota haastattelin ensimmäisen kerran hänen käydessään Suomessa kevättalvella 1989.

Saman tiesi myös hänen seuraajansa, syksyllä 2008 Lefkosassa eli Kyproksen jaetun pääkaupungin Nikosian turkkilaispuolella haastattelemani presidentti Mehmet Ali Talat: turkkilaisyhteisön ”asialista on ollut tiedossa jo 400 vuotta”. Talat viittasi kevään 2004 opetuksiin. Tuolloin kansanäänestyksessä Kyproksen turkkilainen osa hyväksyi ja kreikkalainen puolisko hylkäsi YK:n entisen pääsihteerin Kofi Annanin nimellä kulkeneen yhdistämissuunnitelman.

Kyproksen jako ei ole ajan myötä väistyvä sukupolvikysymys, Talat totesi ja perusteli: tilastojen mukaan turkkilaisnuoriso kannatti vuonna 2004 yhdistymistä enemmän kuin turkkilaisväestö keskimäärin mutta kreikkalaispuolella nuorista vastaan äänesti peräti 85 prosenttia, kun vastustuksen kokonaisprosentti oli 75.

Euroopan unioni hyväksyi silti kreikkalaisen puolen jäsenekseen, mikä katkeroitti turkkilaispuolta. Jaetulla valtiolla, jonka rajatkin olivat sopimatta, ei olisi pitänyt olla mitään asiaa unioniin – ja turkkilainen osapuoli äänestystuloksellaan osoittanut suostumuksensa neuvotteluratkaisuun.

Kyprosta pidetään antiikin Kreikan rakkauden jumalattaren Afroditen kotisaarena. Se on kulttuurien ikiaikainen kohtauspaikka, jossa valtaa ovat käyttäneet vuoroin kreikkalaiset, assyrialaiset, foinikialaiset, persialaiset, roomalaiset, arabit, bysanttilaiset, ristiretkeläiset, venetsialaiset, osmanit ja britit. Se on myös saari, jossa vuosikymmenten miehitys on säästänyt Välimeren viimeisiä eurooppalaisia rantaviivoja rakentamiselta. Jaon päättyminen avaisi turismille valtavia mahdollisuuksia.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.