Jahdissa tulee ruumiita

Helposti erehtyy ajattelemaan, että kuninkaalliset eivät ole ihmisiä. Jotain sellaista lienee alitajuisesti pyörinyt niidenkin australialaisten radiotoimittajien päässä, kun he soittivat pilapuhelun sairaalaan, jossa hoidettiin Britannian herttuatar Catherinea eli Katea raskauspahoinvoinnin vuoksi.

Traagisiin tapahtumiin johtaneessa puhelussaan radiojuontajat imitoivat kuningatar Elisabetia sekä prinssi Charlesia. Taustalla haukkui muka kuningattaren corgi. Pilapuhelun eteenpäin välittänyt sairaanhoitaja löytyi myöhemmin itsemurhan tehneenä kotoaan.

Radiotoimittajat ihmettelivät jälkeenpäin, että se oli helpoin pilapuhelu, jonka he ovat koskaan tehneet.

He olivat luulleet, että puheluita ei yhdistettäisi Katelle eikä hänen voinnistaan sanottaisi sanaakaan vaan lyötäisiin heti luuri korvaan.

Ajattelevatko juontajat, että heidän oman sukulaisensa vointikyselyyn suhtauduttaisiin sairaalassa sillä tavoin?

Ei tietenkään. Eihän ihmisiä kohdella niin – ei ainakaan sairaalassa, koska kyse on ihmisten terveydentilasta ja sukulaisten huolesta.

 

Sairaalan näkökulmasta kuninkaallisetkin ovat vain ihmisiä. Siksi on ymmärrettävää, että pila meni läpi helposti. Sairaalassa on arkipäivää, että sukulaiset soittavat ja kysyvät perheenjäsenensä vointia. Ja on ymmärrettävää, että jopa kuninkaalliset saattavat tehdä niin.

Jos kuninkaalliset eivät kyselisi perheenjäsenensä voinnin perään, voitaisiin heitä syyttää sydämettömiksi. Ja jos kuningatar laittaisi henkilökuntansa soittamaan moisen puhelun, olisi sekin merkki tunnekylmyydestä; siitähän kuninkaallisia usein moititaan.

Siksi puhelun eteenpäin välittäneellä sairaanhoitajalla ja Katen vointitietoja kertoneella toisella sairaanhoitajalla oli hyvä syy olettaa, että he puhuvat puhelimessa aidon kuninkaallisen – ihmisen – kanssa.

 

Kuninkaalliset kiinnostavat yleisöä käsittämättömän paljon etenkin Britanniassa. Kuninkaallisten jokaisesta liikkeestä raportoidaan äärimmäisen tarkkaan.

On vaikeaa sanoa, milloin raportointi muuttuu jahtaamiseksi ja milloin se on kiinnostusta verovaroilla elävien, julkisuudessa syntyperänsä vuoksi olevien henkilöiden tekemisistä.

Mutta ehkä ihmisenä ja ihmisiksi olemista voisi pitää raportoinnin mittarina – jos brittimedia sellaiseen kykenisi taipumaan.

Tällöin kuninkaallisten törttöilyistä ja hölmöilyistä olisikin syytä kertoa julkisesti. Jos prinssi Harry pörrää arveluttavissa bileissä nakuna, kannattaa asia kertoa.

Mutta jos vasta naimisiin mennyt Kate prinssi Williaminsa kanssa yksityisesti ottaa lomalla aurinkoa yläosattomissa, kannattaisi hetki pohtia kuvien julkaisua. Monen mielestä käytös ei ole paheksuttavaa vaan nuoren avioparin kuuluukin tehdä niin. Loman puitteet tosin saattavat herättää joissakin kateutta.

Kateus ja lapsellinen kiusanteko eivät silti pitäisi oikeuttaa ihmisten, kuninkaallistenkaan, jahtaamiseen.

Lontoolaissairaalan saama pilapuhelu osoitti, että prinsessa Dianan kohtalosta ei näköjään ole sittenkään opittu mitään, vaan jahdissa yhä syntyy ruumiita. Kettujahtiinhan britit jo tekivät rajoituksia.