Jarkko Niemisen maksimi saavutettu, seuraajia odotetaan

Todetaan yksi asia ensimmäisenä, ettei synny väärinkäsityksiä: Jarkko Nieminen on hyvä pelaaja, jonka merkitys suomalaisen huipputenniksen pioneerina on kiistaton.

Siihen loppuvat kehut, sillä niin harmillista kuin se onkin, Nieminen on maksimitasonsa saavuttanut.

Suomalainen voi mätkiä karvapalloa kärjen tuntumassa vielä vuosia, selvitä joskus jopa ATP-turnauksen voittajaksi, mutta suurta voittajaa hänestä ei koskaan tule.

Niemisen pelityyli on auttamatta liian passiivinen. Hänen syöttönsä on yhä liian huono, eikä hänen lyöntivalikoimastakaan löydy tappoasetta, jolla pallot päättyvät. Nieminen voi kaataa yhdessä ottelussa kenet tahansa, mutta suureen turnausvoittoon hän tarvitsisi monen huippupelaajan huonon päivän peräkkäin. Sellaista ei tapahdu Grand Slam -tason turnauksissa, joihin tähdet keskittyvät huolellisemmin kuin pieniin turnauksiin.

Suomalainen media muistaa Niemistä hehkuttaa. Tämänkin päivän lehdissä on näyttävästi tarinaa Niemisen "loistavasta taisteluvoitosta". Median sokeus Niemistä kohtaan on tavallaan surullista, mutta vielä surullisempaa on sen hehkutuksen syy: pioneeri on yhä myös ainoa kansainvälisen tason suomalaispelaaja.

Se, ettei Niemiselle ole löytynyt seuraajia, on outoa ja erityisesti huolestuttavaa. Niemisen läpimurto tapahtui vuonna 2001, kun hän selvisi Tukholman ATP-turnauksessa finaaliin. Kaiken järjen mukaan Niemisen menestyksen olisi pitänyt poikia tennisbuumi ja uusia pelaajia kansainvälisille kentille. Eipä ole näkynyt.

Jonkinlaisia yrittäjiä on ollut. Juho Paukusta puhuttiin jossain vaiheessa paljon ja vieläkin jonkin verran. Emma Laineen odotettiin tekevän Niemisen tempun naisten puolella, ja viime aikoina on höpisty Harri Heliövaarasta.

Ei vaikuta kovinkaan lupaavalta. Paukun, 21, ja Laineen, 21, juna huipulle meni jo. Heliövaara on toki vasta 18-vuotias, mutta hänenkin pitäisi olla jo lähempänä aikuisten tasoa, jos hän mielii huipulle. Monien asiantuntijoiden puheissa esillä ovatkin enemmän jo Henri Kontinen, 17, ja Henri Laaksonen, 15.

Tuli viimeksi mainitusta kaksikosta tulevaisuudessa mitä tahansa, selvää on, että Nieminen on yksinäinen suomalainen tennismaailman huipulla vielä vuosia. Tennisväen on syytä toivoa, että Niemiselle löytyy seuraaja, sillä muuten aletaan taas ajatella Niemistä edeltäneen ajan tyyliin, että Suomesta ei edes voi nousta tenniksen huipulle.

Ja aina kannattaa unelmoida, että seuraaja on sitten se todellinen voittajatyyppi, hyökkäävä pallontappaja, joka voisi juhlia mestaruutta jopa Grand Slam -turnauksessa. Juuri sellainen suuri voittaja, jota passiivinen, väritön ja hajuton esikuva ei ole.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen urheilutoimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.