Jatkossa kaikille meille ei ehkä riitä töitä

Ennen pitkää meidän on hyväksyttävä eräs tosiasia: tulevaisuudessa järkeviä töitä ei riitä jokaiselle.

Syy on varsin yksinkertainen. Maailma monimutkaistuu, mutta ihmiset eivät. Yksinkertaiset työt hoituvat tulevaisuudessa koneellisesti tekoälyn tuella.

Teknologinen murros vähentää niitä töitä, joita on perinteisesti voinut tehdä ilman erityistä lahjakkuutta. Sekä teollisessa maailmassa, maatalousmaailmassa että palvelumaailmassa on ollut yksinkertaisia perustöitä myös Hämeen hitaimmille. Jatkossa tilanne on kuitenkin sellainen, etteivät kaikki ole kykeneviä tekemään jäljelle jääviä korkean osaamisen töitä.

Teknologisen kehityksen, keinoälyn ja automaation kehitys vie työpaikkoja erityisesti niistä tehtävistä, joita on perinteisesti voinut tehdä olematta mikään ruudinkeksijä. Tällöin yksinkertaisen manuaalisen työn arvo saattaa laskea niin alas, ettei niin matalalla palkalla ole oikeudenmukaista työllistää ketään.

 

Clintonin hallinnon valtionvarainministeri ja Harvardin yliopiston taloustieteen professori Lawrence Summers kirjoitti hiljattain Wall Street Journalissa, että talouden ongelma ei enää ole niukkuus, vaan järkevien työpaikkojen riittävyys.

Perinteisesti teknologinen kehitys on korvannut vanhat työtehtävät uusilla. Ihminen on vain käyttänyt konetta. Tilanne voi kuitenkin olla erilainen, mikäli yksinkertaiset koneet eivät jatkossa tarvitse käyttäjää lainkaan. Myös palvelut automatisoituvat jatkuvasti.

Pitkälle erikoistuneissa työtehtävissä on tiukat osaamisvaatimukset, joita kaikki eivät välttämättä kykene täyttämään. Summerin mukaan murros on nopeampi kuin koskaan historiassa, eivätkä ihmiset pysy enää perässä.

Yhteiskunnan voi olla vaikea hyväksyä ajatusta, etteivät jotkut ihmiset tekisi yhteiskuntaa hyödyttävää työtä lainkaan. ”Menkää vaikka metsään keräämään marjoja”. Vähättelemättä marjankeruuta siitäkään tuskin riittää elantoa laajassa mittakaavassa.

Kysymys on pohjimmiltaan siitä, miten heikosti tuottava työ on vaivan arvoista. Kuinka pieni hyöty on sen arvoinen, että ihmistä kannattaa sen takia vaatia käymään töissä kahdeksan tuntia päivässä? Onhan vapaa-ajallakin yhteiskunnallinen arvonsa. Onko työn teossa järkeä, jos sen tuotto on yksi euro tunnissa?

Entä kuinka alhaista palkkaa tästä työstä olisi kohtuullista maksaa? Entäs sitten, kun tekniikka ajaa työvoiman markkinahinnan niin alas, etteivät yritykset yksinkertaisesti suostu palkkaamaan yksinkertaisen työn tekijöitä millään kohtuullisella palkalla?

Ehkä meidän olisi ennen pitkään vain päästettävä irti ja hyväksyttävä se, ettei työssäkäyntiä enää ole järkevä vaatia jokaiselta. Työprosessien tehostuessa koheneva elintaso voidaan saada aikaan kaikille myös pienemmällä työntekijämäärällä. Valtiolta se tosin vaatii solidaarista tulonjakoa.

Tai sitten voidaan pitää kynsin ja hampain kiinni ajatuksesta täystyöllisyydestä. Silloin kuitenkin kiusaamme ihmisiä teetättämällä heillä tehotonta työtä vain sen takia, että jokaisen pitää tehdä jotain – oli siitä yhteiskunnalle hyötyä tai ei.

Uusimmat

Kolumnit

Lyhyet

Kulttuuri osana vanhuuden arkea

Kolumni: Pikaliima paikkaa kevään vauriot

Kolumni: Frozen II: Kysymyksiä ja vastauksia

Suhteellisuudentajua parisuhteeseen

Sprintti vahvisti asemaansa

Lyhyet

Kolumni: Kulutusluottoja markkinoidaan moraalittomasti

Kolumni: Älä ainakaan kirjoita tästä kolumnia

Sami etsii paikkaansa perheessä ja koulussa

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.