Jatkuuko välistävetopolitiikka?

Mielipidetiedustelun mukaan (Iltalehti 21.3.09) suomalaisille on epäselvää, kuka hallitusta oikeasti johtaa.

Eikö asia ole selvä? Hallitus päättää politiikastaan pääministerin johdolla. Ratkaisut ovat hallituspuolueiden kompromisseja, joiden takana ministerit yksituumaisesti ovat.

Näin pitäisi olla, mutta Matti Vanhasen (kesk.) toisesta hallituksesta piirtyy huomattavasti sekavampi kuva.

TAUSTALLA vaikuttaa jo viime vuosikymmenellä alkanut muutos. Kukin ministeri vastaa omasta salkustaan ja hallitus toimii entistä löyhemmin kollegiona. Tähän yhdistyy vielä pääministeri Vanhasen perusideana johtaminen äärimmäisen sovitellen, sallivasti ja ristiriitoja väistellen hallituksen sisäisen harmonian säilyttämiseksi.

Pääministerin johtamistapaa hyödyntäen kokoomuksen ministerit ovat raivanneet itselleen politikointitilaa.

Pääministeripuolueen ministerit ovat vastaavasti joutuneet monissa tilanteissa jättämään puolueensa tavoitteita taka-alalle ollakseen vaikeuttamatta pääministerin asemaa.

Kannatuslukujen perusteella näyttää siltä, että kokoomusministerit osaavat käyttää politikointitilaansa taitavasti puolueensa eduksi.

Kokoomuksen saama ylimääräinen pelitila ei tosin ole aivan uutta. Kansandemokraattien ja kommunistien sallittiin toisinaan irrottautua hallitusrintamasta. Se arveltiin pieneksi hinnaksi siitä, että kommunistit pysyivät mukana hallituksessa radikalisoitumatta kumoukselliseen suuntaan.

Mutta nykyinen hallituspolitiikka on sentään aivan muuta, eikä se ole maan kannalta ongelmatonta.

Kokoomuksen toimintatapa tulee esiin erityisesti ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Hallituksen mukaan Suomi jatkaa sotilaallisesti liittoutumattomana maana, mutta kokoomuksen johtavat ministeri ovat avoimesti Natoon liittymisen kannalla.

Miten vakuuttava ja uskottava kuva Suomen linjasta syntyy, kun hallitus on liittoutumattomuuden linjalla, mutta keskeiset ministerit sanovat, että maan pitäisi liittyä Natoon ja että ennen pitkää näin myös tehdään, mikäli se kokoomuksesta riippuu?

Eläkeikäjupakka oli kuin kouluesimerkki. Tiedetään, että kokoomuksen ministerit olivat hallituksessa valmiita eläkeiän korottamiseen kahdella vuodella ja nopeammassa aikataulussa kuin mihin hallitus lopulta päätyi. Kun pääministeri - kylläkin epäonnistunein sanavalinnoin - esitteli julkisuudessa hallituksen periaatepäätöstä, pysytteli kokoomuksen johto hiljaa. Mutta siinä vaiheessa kun alkoi olla yleisesti tiedossa, miten Vanhanen rakentaisi sovinnon ay-liikkeen kanssa, kiiruhti valtiovarainministeri Jyrki Katainen (kok.) esittämään samansuuntaista ratkaisumallia.

Eli kokoomus veti välistä niin paljon kuin ehti!

Kokoomuksen ja monissa kysymyksissä myös vihreiden välistävetopolitiikka jatkuu niin kauan kuin pääministeri sen sallii.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen pääkirjoitustoimituksen esimies.