Joenpenkalla aina vaan

Vanhan kiinalaisen sananlaskun mukaan ei kannata tehdä mitään, kun joutuu jonkun kanssa pahoihin riitoihin. Pitää istua kaikessa rauhassa joenpenkalle ja ennen pitkää vihollinen lipuu kuolleena ohi.

Kukahan lie suuttunut yli 13 000 possuraukkaan, jotka hiljattain lipuivat alas Huangpujokea. Nykyisten lihaskandaalien aikana on selvää, että joku nekin lihat vielä syö. Hapanilmeläpossua on kohta tarjouksessa pakastealtaissa.

Missä mahtavat olla ne valtavat pakastepisuarkut, joissa säilytetään takavuosien urheilukisojen dopingnäytteitä? Arvatenkin hyvin salaisissa paikoissa, sillä töpselinvetäjiksi lienee tunkua. Itselleni oli yllätys, että näytteitä tutkitaan vielä vuosien päästä, kun paljastusmenetelmät kehittyvät.

Moukarinheittäjä Olli-Pekka Karjalainenkin saa MM-pronssia vuoden 2005 kisoista lähes seitsemän vuoden viiveellä, kun pari edellä ollutta on jälkikäteen kärähtänyt dopingista.

Arviokisamitalien suhteen kannattaa ottaa kiinalaisen sanalaskun asenne. Istutaan vain rauhassa joenpenkalla katselemassa, kunnes mitalit lipuvat kaulaan. Norjalta olisi kiva saada muutama hiihtokulta edes 20 vuoden päästä.

Onneksi suomalaiset menestyvät sentään joissain lajeissa. Esimerkiksi tänä iltana saadaan katsoa, miten Robert Helenius voittaa nyrkkeilyottelussa. Ihmeiden ihme, tällä kertaa ottelu näkyy ilman eri maksuja tai kommervenkkeja ihan Ylen kanavalta. Mukava maksaa Yle-veroa, kun sillä saa sentään joskus tällaisia herkkupaloja.

Nyrkkeilystä en muuten perusta, mutta Helenius on asia erikseen. Hyvän pähkinäsekoituksen ja ukon kanssa sohvalle kamppailua katsomaan, mikä voi olla parempaa.

Voi olla, että katson matsin yksin, sillä mies aikoo mennä päivällä seuraamaan Päijänteen ympäriajoa jonnekin korpeen. Lunta on niin paljon, että reissu voi kestää. Kilpailuun olisi kyllä kannattanut aikoinaan laittaa säävaraus. No, kura ei ainakaan lennä, kuten lauhempina keväinä.

Itse jymähdän kahdeksi päiväksi messuille kuuntelemaan kirjailijoita. Sunnuntaina on nähtävä Panu Rajala, käydäänhän sirkuksessakin katsomassa kummajaisia.

Rajala on kirjoittanut kirjan elämästään Katri Helenan kanssa ja lehtihaastatteluissa muun muassa todennut, ettei voinut keskustella vaimonsa kanssa mielin määrin kirjallisuudesta, kun Katri ei olisi ymmärtänyt.

Ehkä käyn sanomassa Rajalalle, ettei naisen tarvitse kuunnella miehen omahyväisiä jaarituksia kaiken päivää, vaan hyvään parisuhteeseen riittää, jos jakaa saman pähkinäsekoituksen lauantaisin.

Lopuksi on palattava naistenpäivään, joka oli kaksi viikkoa sitten. Epäilin etukäteen, etteivät työpaikan miehet tänäkään vuonna päivää noteeraa. Olin väärässä, mikä täten tunnustetaan. Meille naisille tuotiin marmelaadia, suklaata, suklaakeksejä ja Fazerin Parhaita niin että silmät kostuivat salaa.

Tuo päivä todisti, etteivät kaikki miehet ole sikoja. He eivät vain tajua. Kun viikon ajan parikymmentä kertaa tulevasta päivästä muistutti, ihme tapahtui.