Joka minuutti taas tarpeen

Kolme viikkoa ei ole ikinä kulunut näin nopeasti! Tuntuu, että lukuloma päättyi yhtä nopeasti kuin alkoikin, ja aivan liian aikaisin koitti se aamu, kun oli aika nousta kohti äidinkielen toista osaa, esseekoetta.

Eväät olin pakannut jo sunnuntai-iltana valmiiksi. Aamulla vedin päälleni villasukat ja sen saman pehmeän hupparin, joka on minua jokaisella kirjoituskerralla lämmittänyt. Lyijykynän tankkasin täyteen lyijyä, sillä edessä olisi kuusi tuntia armotonta kirjoittamista.

USEIMPIEN MIELESTÄ äidinkielen kokeeseen valmistautuminen on hankalaa, ja vain harvat kavereistani kertoivat harjoitelleensa esseekokeeseen millään tavalla. Kuten äidinkielen opettajammekin totesi, kirjoittaminen on vuosien varrella kehittynyt taito, eikä sitä muutaman viikon aikana pysty kovallakaan työllä suuresti muuttamaan.

Tästä syystä esseekoe onkin useimmille juuri se lempparikoe: lukemisesta ei tarvitse stressata ja itse kokeessa valinnanvaraa on paljon. Jokainenhan voi valita neljästätoista tehtävänannosta sen, joka tuntuu itselleen sopivimmalta.

Hyvästä yrityksestä huolimatta mieleni oli koetta aloittaessani kaikkea muuta kuin levollinen. Olin etukäteen päättänyt, että aineistopohjaista esseetä en ainakaan kirjottaisi, mikä jätti minulle seitsemän vaihtoehtoa jäljelle. Otsikkoesseistä valitsin kaksi kiinnostavinta: Voisin joko kirjoittaa aiheesta "Mihin tarvitsemme Facebookia?" tai sitten pohtia huippu-urheilijan elämää urheilu-uran päätyttyä. Valitsin Facebookin.

JO PUOLI TUNTIA kokeen alkamisen jälkeen alkoivat ensimmäiset energiajuomat sihahdella auki tasaiseen tahtiin; selvästi muutkin tuskailivat teksteineen. Vaikka kynäni sauhusi taukoamatta koko kuuden tunnin ajan, vielä viisitoista minuuttia ennen kokeen päättymistä kirjoitukseni oli vielä viimeistä kappaletta vailla.

Viisareiden tärähtäessä kymmenen yli kolme sain rustattua tekstiini viimeiset sanat. Aika loppui taas aivan liian lyhyeen!

Nyt on äidinkielen kokeen viimeinenkin osio ohi, eikä enää auta kuin tuomion odottaminen. Sitä ennen on kuitenkin nukuttava hyvät yöunet, pakattava herkulliset eväät ja terästettävä aivot keskiviikkoista reaaliaineen koetta varten!

Kirjoittaja on Jyväskylän normaalikoulun abiturientti ja Keskisuomalaisen avustaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.