Jokainen päivä on liikaa

Viime viikon suomalaisen rakenneuudistusrevohkan suurin pärinä nousi arkipyhistä.

Työmarkkinajohtajat sopivat selvittävänsä yhdessä luterilaisen kirkon kanssa loppiaisen ja helatorstain siirtämistä lauantaille yhtenäisten työviikkojen määrän lisäämiseksi.

Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n työmarkkinajohtajan Lasse Laatusen mielestä työteho laskee noina viikkoina, sillä arkipyhiin liittyen pidetään usein muitakin vapaapäiviä.

Laatunen toivoi myös kirkon osallistuvan kaikkien suomalaisten talkoisiin taloustilanteen tervehdyttämiseksi. Aloitteelle nihkeä arkkipiispa Kari Mäkinen viitasi kokemuksiin vuosilta 1973–1991 ja sanoi pyhien siirron lauantaille himmentävän niiden arvoa ja merkitystä.

Arkipyhistä säädetään kirkkolaissa ja pyhien siirto vaatii kirkolliskokouksen hyväksynnän. Kirkollisasioista vastaava ministeri Päivi Räsänen (kd.) muistutti paitsi teologisten näkökohtien tärkeydestä myös muista kuin kirkollisista erikoispäivistä kuten vapusta – tosin vappukin oli Suomessa aikoinaan, ennen työväen juhlapäivää, kirkollinen abbedissa Valburgin pyhimykseksi julistamispäivä.

Jostain syystä Räsänen ei maininnut Suomen itsenäisyyspäivää. Päivämäärä 6.12. 1917 on hieman sattumanvarainen. Itsenäisyydestä oli päätetty ja sen tunnustamistakin haettu jo aikaisemmin. Yksiselitteisempi olisi esimerkiksi saman vuoden viimeinen päivä, jolloin entinen emämaa Venäjä V.I. Leninin johdolla tunnusti Suomen itsenäistymisen.

Itsenäisyyspäivänä joulukuun 6. päivää on vietetty vasta vuodesta 1919 lähtien. Suomi on toki ansainnut kansallispäivänsä, mutta jos taloutemme ei kerta kaikkiaan ala elpyä, olisi tuossakin päivässä rukkaamisvaraa.

Tai miksi tyytyä pyhien siirtoon lauantaiksi? Sunnuntaiksi saman tien, jolloin kyseiset lauantaitkin vapautuisivat kaupan ja elinkeinoelämän rattaille pyöriä.

Kalentereihin on kajottu muissakin rankemmissa rakenneuudistuksissa. Muinaisessa Roomassa Gaius Julius Caesar otti valtansa varmistettuaan käyttöön juliaanisen kalenterin.

Ranskan suuressa vallankumouksessa jakobiinit poistivat vuonna 1792 koko kristillisen kalenterin. Muutos oli raju, sillä Raamatulla ja kirkon opetuksilla on ollut huomattava valta ihmisten mieleen ja koko maailmankuvaan, myös ajanlaskussa. Esimerkiksi irlantilainen Armaghin piispa James Ussher (1581–1656) ilmoitti Vanhan testamentin aikakirjoissaan, että maailma luotiin vuonna 4004 ennen ajanlaskun alkua ja Cambridgen yliopiston varakansleri John Lightfoot (1602–1675) laski, että Aatami luotiin sunnuntaina klo 9 aamupäivällä 23. lokakuuta 4004 eaa.

Ranskan jakobiinit jakoivat vuoden kaikki 12 kuukautta kolmeen 10 päivän jaksoon. Lepoa oli vain joka 10. päivä. Kun päivässä oli 10 tuntia ja tunnissa 100 minuuttia, vuoteen lisättiin tarvittaessa 5–6 ylimääräistä päivää. Eivätkä ne olleet pekkaspäiviä.

Venäjällä tarvittiin lopulta ateististen bolshevikkien vallankaappaus, jotta alunperin kirkolle tärkeän pääsiäisen ajankohdan laskemiseksi jo vuonna 1582 toteutettu gregoriaaninen kalenteriuudistus astui lopulta vuonna 1918 voimaan Neuvostoliitossa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.