Jokaisella on oikeus ystävään

Lapsuuden hyviä hetkiä ovat ne, jolloin pieni käsi tarttuu toiseen pieneen käteen. Samasta rasiasta jaetut tahmaiset hedelmäkarkit, pitkään jatkuvat pihaleikit ja ystävälle kerrotut salaisuudet.

Huonot hetket ovat usein yksinäisiä. Sellaisia, ettei lähellä ole ketään vertaista.

Lasten ystäväsuhteet ovat pitkään riippuvaisia vanhemmista, hyvässä ja pahassa. Parhaimmillaan aikuiset sopivat leikkitapaamisia ja kannustavat ystävyyteen. Pahimmillaan valikoivat ja arvottavat ihmisiä estäen lasta valitsemasta itse.

Päiväkodeissa lapset solmivat ystäväsuhteita, mutta leikkejä leikitään aikuisen valvonnassa. Koululainen on ensimmäistä kertaa itsenäinen ja yksin solmimassa uusia suhteita. Osalle lapsista se on vaikeaa.

Koulunalun ratkaisevimmat hetket eivät liity kirjaimiin eivätkä numeroihin, vaan välitunteihin. Siellä ratkaistaan paljon myös siitä, kuinka itse oppiminen tulee sujumaan. Yksinjäämisestä voi alkaa kurja ja pitkäkestoinen kierre.

Jokaisella koululaisella tulee olla oikeus ystävään. Aikuisten on pidettävä huolta, että tämä oikeus toteutuu – ei pakottamalla tai määräämällä, vaan kannustamalla ja luomalla otollisia olosuhteita.

Koulun henkilökunta on aitiopaikalla seuraamassa lasten suhdeverkoston syntyä. Siksi viestien kodin ja koulun välillä on kuljettava ja niiden on koskettava myös välitunteja.

Toisinaan asia on vaikea myös vanhemmille. On tutkittu, että yksinäisyys periytyy: vanhempien malli vaikuttaa selvästi siihen, kuinka lapsi solmii sosiaalisia suhteita ja toimii ryhmässä.

Kyse on vakavasta asiasta. Lasten yksinäisyydellä on kauaskantoisia seurauksia, toteaa kasvatuspsykologian dosentti Niina Junttila keväällä julkaistussa väitöstutkimuksessaan. Tytöt puhuvat yksinäisyydestä poikia useammin, mutta myös pojat ovat usein yksinäisiä.

Junttilan mukaan 30 prosenttia yksinäisistä lapsista on yksinäisiä myös aikuisina.

Pitkään jatkuva yksinäisyys voi pahimmillaan kerätä ympärilleen muita ongelmia. Se voi olla kuin pehmeässä nuoskalumessa pyörivä lumipallo: alkaa pienestä, mutta muuttaa ajan mittaan musertavan suureksi. Chicagon yliopiston tutkimuksen mukaan yksinäisyys on ylipainoakin suurempi terveysriski (HS 18.2.2014).

Loppukesän aikana mediassa on kerrottu aikuisista, joilla ei ole koskaan ollut omaa ystävää. On hyvä, että yksinäisyydestä puhutaan.

Suomessa käydään selvästi eniten keskustelua ikäihmisten yksinäisyydestä ja se onkin huomattava ongelma. Yksinäisiä on kuitenkin kaikissa ikäryhmissä: myös työikäisissä. Yksinäisyys voi piinata työttömiä, mutta myös työssäkäyviä. Yhä useampi suomalainen asuu yksin. Samalla myös ystävien merkitys korostuu.

Syksyllä alkavat koulut, työt ja harrastukset. On kuitenkin niitäkin, joille syksy ei tuo itsessään mitään uutta. Hekin voivat kuitenkin uskaltautua uuteen. Ystävyyttä pitää uskaltaa etsiä.

Yksinäisyydessä iällä ei ole merkitystä: Aikuisuuden parhaita hetkiä ovat ne, jolloin elämää jakamassa on myös joku toinen. Yhdessä tehdyt iltakävelyt, kahvihetket ja keskustelut. Huonot hetket ovat usein yksinäisiä. Sellaisia, ettei lähellä ole ketään vertaista.