Jokapäiväinen vehnämme

Vehnä on yksi maailman vanhimpia viljelykasveja ja sitkoproteiiniensa ansiosta maailman tärkein leipävilja. Jälkiä vehnän esimuotojen viljelystä on jo ainakin 6. vuosituhannelta ennen ajanlaskumme alkua. Nykyisen kaltaista vehnää on viljelty ainakin 6000 vuotta Kiinassa ja Egyptissä.

Vehnän asema maailman ruokahuollossa on keskeinen. Ruuan hinta maailmanmarkkinoilla määräytyy lukuisista tekijöistä, mutta yleensä vehnä vetää muita perässään. Vehnän hintakehitys pitkässä katsannossa on nouseva.

Suomessa vehnän viljelyalat ovat parissakymmenessä vuodessa kasvaneet lähes kolminkertaisiksi. Ennen jäsenyyttä Euroopan unionissa Suomen vehnäsadot olivat 200 000 tonnin luokkaa, viime vuonna jo lähes miljoona tonnia.

Pellervon taloustutkimus PTT arvioi vehnän tuotannon laskevan tänä vuonna viitisen prosenttia viime vuodesta. Lannoitteiden kalleus vähentää niiden käyttöä, jolloin hehtaarisato pienenee. Myös kysyntä vähenee niin, että vehnän hinnat laskevat arviolta 7 prosenttia.

 

Suomen sadot eivät hetkauta maailman vehnämarkkinoita, joille satunnaiset tekijät kuten nopeimmillaan säät ja hieman pidemmällä aikajänteellä poliittiset kriisit tai talouden vaihtelut tuovat oman piikkimäisen värähtelynsä. Silti peruslinja on, että vehnän kysyntä kasvaa maailman väestömäärän tahtiin. Ihmiskunta kasvanee nykyisestä seitsemästä miljardista lähes kymmeneen miljardiin vuosisatamme puoliväliin mennessä.

Tästä perustrendistä kertoo sekin, että maailman suurimmat vehnän tuottajat Kiina ja Intia eivät näy vehnän maailmankaupan vienti- ja tuontitilastoissa. Maailman väestöjättien oma tuotanto menee kokonaan kotimaiseen kulutukseen.

Nopean väestönkasvun kehitysmaissa merkittävä osa tavallisten kaupunkilaisten tuloista kuluu jokapäiväiseen vehnäleipään. Leivän hinta on vakava sosiaalisten levottomuuksien lähde.

 

Vuosina 2007–2008 maailman vehnävarastot olivat kutistuneet huonojen satojen vuoksi. Kuivuus ja tulvat vehnän päätuotantoalueilla pienensivät satoja, joten vehnän kysyntä oli huomattavasti tuotantoa suurempi. Kun öljyn hintakin nousi, maissin tislaus etanoliksi muuttui kannattavaksi ja vehnäviljelykset tekivät tilaa maisille. Ja kun viljamarkkinoiden spekulantit osasivat hyödyntää nopeita vaihteluja lyhytaikaisessa viljakaupassa, tilanne kriisiytyi ruokamellakoiksi monissa maissa.

Pohjimmiltaan samasta ruokakriisistä oli kyse vuosi sitten, kun ”arabikevät” suisti vallanpitäjiä Pohjois-Afrikassa. Merkittävän moni suurimmista tuontivehnästä pysyvästi riippuvaisista maista sijaitsee Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä, jossa valtavasta nuorisotyöttömyydestä kumpuava sosiaalinen näköalattomuus yhdistyneenä ruuan tuontiriippuvuuteen on alati merkittävä konfliktinen potentiaali.

YK:n ruoka- ja maatalousjärjestö FAO arvioi maailman vehnäsadon putoavan tänä vuonna 1,4 prosenttia viime vuodesta muun muassa siksi, että satonäkymiin tiiviisti kytkeytyvän öljyn hinta on korkealla. Varsinkin Egyptissä ja Tunisiassa edessä voi olla vielä uusia ruokamellakoita.