Jomppa, Pentti ja Päntän äijä

Elokuun alussa Heinolassa järjestettiin saunomisen maailmanmestaruuskisat. Finalisteista yksi kuoli ja toinen oli kuusi viikkoa koomassa. Poliisi tutkii tapausta kuolemantuottamuksena, vammantuottamuksena ja kokoontumisrikkomuksena. Esitutkinta valmistuu lähiaikoina.

Heinolassa hengissä selvinnyt pääsi sairaalasta kotihoitoon 29. marraskuuta. Päivää aiemmin Konnevedellä jäihin vajonnut retkiluistelija pelastui onnekkaasti potkukelkkailijan avulla. Sen sijaan pari päivää myöhemmin syysjäiden vahvuutta hytillisellä telamönkijällä yksin keskiyöllä kokeilemaan lähtenyt mies hukkui Längelmäveteen.

Samaan aikaan kansa vielä pänttäsi Jorma Ollilan yli puoli miljoonaa euroa maksaneen brändityöryhmäraportin (25.11.) kotiläksyjä: suomalaisten pitäisi muun muassa arvostaa sisuaan, hiljaisuutta, lähiyhteisöjensä sosiaalisuutta ja arktisen luontonsa tarjoamia extreme-elämyksiä sekä nauttia luomua ja järvivettä.

HAKEMATTA mieleen nousee ylivertainen suomalainen brändääjä Pentti Haanpää.

Novellissa Kylpyurheilija Kemppainen saunatarujen sankari Kylpyhullu-Kemppainen - mies, joka helvetissäkin vaatii puita piisiin - saunoo savolaisen haastajansa pökerryksiin kiukaalle ja tulee vain "kravunpunaiseksi muuttuneena" löylyistä, joissa muut "kypsyisivät luita myöten".

Kemppaisen suuri koitos ja vedonlyöntien kohde, mittelö metsäyhtiön Pomoa vastaan ei koskaan toteudu. Uhmakkaasti haasteen heittänyt Pomo väistää lopulta koko kisan, sillä häviäminen ei mitenkään sopisi hänen sisulleen. Näin tarinaan ui luontevasti myös Ollilan loppuraportista sensuroitu suomalainen kateus.

NOVELLISSA Päntän äijän vajoaminen kirkas yksiöinen syysjää vetää Päntän äijää puoleensa kuin viina juoppoa. Vuodesta toiseen mikään ei auta: järkipuhe, uhkailu, maanittelu. "Joka syksykö sinun pitää saada järveen pudota", kimittää Päntän pieni emännäinen. Turhaan, sillä äijä on tiensä valinnut. Jotakin asiaa on ensijään keleillä aina ja aivan välttämättä rakennettava naapuriin vastarannalle.

Järven takana koko kylä ja varsinkin seppä Toropainen osaavat kokemuksesta pelätä pahinta ja valmistella äijän pelastusoperaatiot. Pelastajiensa lämpimässä huomassa avannosta ongittu äijä lopulta taas virkoaa Toropaisen "pontikan kuralla".

Äijälle yhtä tärkeää kuin arktinen kirkkaus on toipumisen hetki, kun lämpö, huolenpito ja luomupontikka leviävät ruumiiseen ja mieleen. Päntän äijä on edes kerran vuodessa koko yhteisönsä keskipiste, huolen ja lämpimien ajatusten kohde, joku, josta puhutaan.

HAANPÄÄN havainnot ovat tarkkoja. Suomen kymmeniin tuhansiin järviin on painunut tuhansia päntänäijiä. Kemppaisia täällä on vähemmän, mutta uusia hulluja tulee ulkomailta.

Jos Haanpää teksteillään jotakin teki niin avasi suomalaista luontoa ja lähiyhteisöjen hiljaisuutta. Lisäksi brändääjän on hyvä elää kuten kirjoittaa. Haanpää hukkui syksyllä 1956 Pyhännän Iso-Lamujärveen.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen pääkirjoitustoimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.