Jos hamarapuolella vaan…

Saattoi siinä seurakunta vähän säpsähtää ja öylättejä pitelevän papin käsi värähtää, kun nuhruinen, koko jumalanpalveluksen ajan itsekseen kirkon penkissä höpissyt mies polvistui papiksi vihittävien kanssa yhtä aikaa ehtoollispöytään.

Kattaus oli ajateltu vain vihittäville, mutta toisaalta siinä pöydässä ei ole ensimmäisiä eikä viimeisiä.

Syntisten tasa-arvo on ehdoton. Sen saavuttamiseksi ei tarvitse marssia eikä kanniskella banderolleja.

Tämä tasa-arvo on kaiken mittaamisen, punnitsemisen, pätemisen ja pärjäämisen keskellä lohdullinen siksikin, että siihen on sisäänkirjoitettu armo.

Samanlaisia reppahousuja me kaikki. Silti arvotamme ja määrittelemme toisiamme, keksimme kiihtyvällä vauhdilla termejä ja titteleitä, joilla osoittaa paikkaa, osallisuutta tai sivullisuutta.

Järjestelmä kuulemma tarvitsee niitä, ja siitähän se vuotaa arkikieleenkin.

Äiti kysyi ystävän luona yökylässä olleelta lapseltaan, että mitenkäs siellä voitiin, ja viisivuotias vastasi, että kyllä siellä muuten hyvin, mutta Eetu on syrjäytynyt.

Äidiltä melkein putosi taikinakulho käsistä. Että mitä!

Syventävässä keskustelussa selvisi, että Eetu on murrosiässä. Syrjäytynyt tai murrosikäinen, lapsen maailmassa syrjäytyneestä on tullut ongelman synonyymi.

Milloin ihmisestä tuli ongelma?

Ehkä silloin, kun kadotimme sanat nöyryys, rakkaus, sääli ja armahtavaisuus.

Olemme niin täynnä pätemisen tarvettamme, niin eksyksissä lokerointileikeissämme ja niin syvällä syrjäytymis- ja soteviidakoissamme, että parasta olisi palata puhumaan ihan vain ihmisestä ja elämästä.

Molempiin sisältyy kipua ja kirkkautta, onnea ja menetyksiä, ja kaiken kanssa on elettävä. Joskus elämä antaa tikkarin, joskus kiskaisee sen suusta.

Vain yksi on varmaa. Kaiken kokemani kannan muassani. Osa jäljistä näkyy, osa piilee tunnemuistin kätköissä ja purskahtaa yllättäen esiin.

Katselin joulupäivänä vuoteessani elokuvaa, olin sen lumoissa, ja samalla pudonnut unen ja valveen rajamaille. Yhtäkkiä mies pyyhälsi siihen tiukkaamaan terävänpuoleisesti, että mitä sille maidolle jääkaapissa nyt tehdään!

Siinä siunaamassa säikähdin pieneksi lapsuuden maahan.

En tajunnut, rähjäsikö isä humalassa ja pitikö äkkiä lähteä potkurilla sukulaisiin vai olinko unohtanut tehdä jotain, mitä äiti oli käskenyt tai tehnyt sen väärin ja oli tapahtunut hirveitä. Hirveäksi laskettiin myös, että äiti pani suunsa viivaksi ja mökötti kaksi viikkoa.

Vai makasinko keskellä päivää sohvalla vaikka en ollut sairas.

Tällä kertaa ei mitään niistä. Minä olin vain naimisissa.

Siinä elokuvassa mies sanoi naiselle, että kun tämä (suvun vanhimman kuolema) on ohi, me lähdemme täältä.

Kurkusta ulos pyrkivää sydäntäni takaisin tunkiessani tajusin, että ”tämä”, se kaikki eletty elämä mitä meissä on, ei ole koskaan ohi.

Siitä ei lähdetä, se ei lakkaa olemasta muassa, tuntumasta, säikäyttämästä, vaikka niitä jälkiä tuntematon ja vastaavaa kokematon sanoisi, että turha tuntua tai älä ole lapsellinen.

Jokaisella on haavansa. Tunnistaa ja tunnustaapa hän ne tai ei. Haavoihin osuvat sanat ja tapahtumiset repivät ne auki. Ja se sattuu.

Joku satutettu kyyristyy pyytämään, että jos hamarapuolella vaan. Toinen hyökkää. Ja mikään ei ole niin raivokas kuin haavoitettu eläin. Paitsi eläin, joka ei tunnusta haavoittumistaan.

Uudenvuodenyönä luetaan radiossa Eino Leinon Hymyilevää Apolloa. Uskomme taas, että paha ei ole kenkään ihminen. Huokaamme runoilijan kanssa kuin rukoilisimme:

Oi, ihmiset toistanne ymmärtäkää, niin ette niin kovat oisi!

Sääli ei ole sairautta. Ilman syvää myötätuntoa lajitoveria kohtaan anteeksianto on mahdotonta. Ilman armahtavaisuutta kosto kiertää kolmanteen ja neljänteen polveen.

Mikään ei ole lohdullisempaa kuin harsia yhdessä kasaan tunnemuistojen repaleita, oikoa ryppyjä niin kuin silittäisi ihmisen ihoa, puhua niistä, nauraa. Nauraa niin että itkee!

Kyyneleet ovat kirkkaita ja puhtaita ja säälittävät pistot, solmut ja nuhraantuneet langat ihan parhaita.

Armorikasta ompeluseuravuotta 2014!

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.