Jotain hyvää 1980-luvustakin

Tv-kriitikko on myös tavallinen tv-katsoja, joka ei seuraa vain uutisia, kulttuuriohjelmia ja klassikkoelokuvia. Yksi paheistani on TV5:n komediasarja Goldbergit.

Sarjassa ei ole mitään ihmeellistä tai uutta. Siinä seurataan Goldbergien lähiöelämää 1980-luvulla perheen pojan Adamin silmin. Sarja perustuu luojansa Adam F. Goldbergin omaan elämään, ja päähenkilö on hän itse lapsena.

Adam on tv-sarjassa ja oli tosielämässä nörtti ja ahkera kotivideoiden kuvaaja. Jakson lopussa nähdään aina pätkä Adamin 1980-luvulla oikeasti kuvaamaa matskua, joka muistuttaa kovasti juuri nähtyä tv-sarjan jaksoa.

Juonikuviot ovat tuttuja. Perheellä on ongelma, joka selviää jakson lopussa. Loppujen lopuksi perhe pitää yhtä – riidoista huolimatta. Ironiaa tai mustaa huumoria ei käytetä. Goldbergit on kiltti, suorastaan opettavainen perhekomedia.

En suhtaudu nostalgisesti 1980-lukuun. Meillä kasarikausi näkyi vain seinäkalenterista. Jonkin verran viehätyn Adamille rakkaista, itsellenikin tutuista 1980-luvun elokuvista ja videopeleistä, mutta en sarjaa siksi seuraa.

Tässä epävarmassa ja epäselvässä maailmassa eläminen aiheuttaa stressiä. Goldbergeillä matka ongelmasta ratkaisuun kestää noin 20 minuuttia. Lisäksi ihmiset ovat sympaattisia ja hauskoja.

Tv-sarjan ei välttämättä tarvitse olla erinomainen. Riittää että se täyttää katsojan tietyn tarpeen. Goldbergit tekee sen minulle.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.