Jotunin terä ei ole tylsynyt

Kirjailija Maria Jotuni (1880-1943) osasi tiivistää sanottavansa iskevään muotoon ja usein sarkastisen huumorin siivittämään ilmaisutapaan. Professori Kai Laitinen luonnehtii oivaltavasti Jotunin tyyliä Suomen kirjallisuushistoriassaan: "Hänen taiteellisen metodinsa perustana on ankara keskitys ja johdonmukainen understatementin käyttö. Ei ole sattuma, että hänen ominta alaansa olivat lyhyt, tiukasti jäsennelty novelli sekä draama - kukin taidemuotoja, joissa voi sanoa paljon rivien välissä."

Nämä ankarat ominaisuudet tekevät Jotunin teksteistä ajattomia, mutta samalla paradoksaalisesti jatkuvasti ajankohtaisia. Jotunin taloudellinen tyyli pitää yhtä hänen teemojensa kanssa. Se ei ole tippaakaan vanhentunutta. Jotunin tekstit ovat peili nykyihmiselle.

Jotunin novellikokoelmat Suhteita (1905), Rakkautta (1907) ja Kun on tunteet (1913) riisuvat turhia kuvitelmia ihmisen pyrkimysten vilpittömyydestä ankaralla näkemyksellä, sarkastisen huumorin ja oivaltavan dialogin keinoin. Jotuni osaa olla viiltävän terävä, mutta myös pirullisen viihdyttävä. Niin kuin hyvä kirjailija aina.

Jotunin tuotannon keskeiset teemat -rahan valta ihmissuhteissa, oman edun tavoittelu, avioliitto kulissina ja vaihtokauppana, ihmisen biologisen ja sosiaalisen pyrkimysten ristiriita, sukupuolten valtataistelu, ihmisen loputon narsismi - ovat vahvasti tätä päivää.

Erityisen kiinnostavia ovat Jotunin naiskuvat, jotka dramaattisia, lihallisia, psykologisesti kompleksisia; aina naturellista Matami Röhelinistä alistuneen hienostuneeseen ja kärsivään herrasrouvaan, Huojuvan talon Leaan.

Ulkoinen näkyvä maailma on paljon muuttunut Jotunin ajoista, mutta ihmisen sisin, hänen motiivinsa ja itsekkäät pyrkimyksensä tuskin lainkaan. Jotuni koki kaksi maailmansotaa, se romahdutti hänen uskonsa yksikertaiseen humanismiin ja toi hänen teksteihinsä "ahdistavan kulttuurin" ulottuvuuden - tietoisuuden ihmisen biologisen ja sosiaalisen kamppailun ristiriidasta.

Tätä ihmisen sisäistä maailmaa Jotuni kuvasi mestarillisesti, yhtä lahjomattomasti kuin August Strindberg Ruotsin maalla. Mutta toisin kuin Strindbergillä, Jotunin teoksissa naiset ovat piilevästi "sankarillisempia", vaikka ovatkin usein avio- ja parisuhteissa alistuneita ja alistettuja, sorrettuja solvaistuja, mutta eivät kuitenkaan koskaan myöskään mustavalkoisella tavalla viattomia, vaan täynnä elämän ristiriitaisia pyrkimyksiä.

Jotunin kuvaama maailma on ilmentää psykologisessa terävyydessään tämän päivän ihmissuhteita, ihmissuhteiden vaihto- ja markkina-arvoja. Jotuni suhtautui näihin inhimillisiin heikkouksiin kylmän viileästi ja asiallisesti, kuin leikkaukseen valmistautuva kirurgi.

Kirjoittaja on kriitikko ja kulttuuritoimituksen vakituinen avustaja.