Joululauluissa paljon mauttomuuksia

Julistin joulurauhan muutama viikko sitten, kun kaivoin komeroiden kätköistä ikivanhan joululaulukasetin, jota olen uskollisesti kuunnellut jo polvenkorkuisesta. Muille kaseteille ei levysoittimessani ole tilaa, cd-levyistä nyt puhumattakaan.

Rehellisyyden nimissä on kuitenkin tunnustettava, että nyt vähän vanhempana lasten korville tarkoitetut luritukset eivät aina kuulostakaan niin ruusuisilta kuin ennen.

Esimerkiksi Joulupukki suukon jo sai on vuosien varrella saanut aivan uuden merkityksen. Laulussahan pikku-Jukkaa esittävä aikuinen nainen hoilaa korkealla äänellä, kuinka oli niin hauskaa, kun äiti antoi suukon joulupukille. Lapsena en oikein ymmärtänyt, miksi pikku-Jukan isää muka naurattaisi, jos saisi kuulla äidin pussailleen pukin kanssa, mutta joitakin vuosia sitten välähti.

Millaisessa lastenlaulussa paljastetaan epäsuoraan, ettei joulupukkia edes ole olemassa? On tainnut sanoittajilla olla hauskaa, kun ovat keksineet vähän isommille kuulijoille hauskan vitsin. Niin, isihän se taisi siellä parran takana lymyillä - tai sitten naapurin setä, sillä joululaulu ei itse asiassa paljasta pukin henkilöllisyyttä.

Tosin jälkimmäisessä tapauksessa tuskin syntyisi kovin suurta naurua, jos isi saisi kuulla pukin saamasta pususta.

Joulun alla illansuussa -kappaleessa puolestaan lauletaan Pietilän kilteistä ja ahkerista tytöistä sekä laiskasta Lassi-pojasta, jolle ei läksyjen lukeminen maistu. Nipistääpä tämä pikkuriiviö koulukaveriaankin nenänpäästä, eikä "äitiäänkään kiusaltansa säästä". Mutta kun itse joulupukki uhkaa jättää Lassin kokonaan ilman lahjoja, loppuu kiukuttelu.

Ei siinä mitään, että laulun sukupuoliroolit on repäisty suoraan 1960-luvulta - niin kuin muuten koko kasettikin - mutta lahjattomalla joululla uhkailu kuulostaa auttamattoman vanhanaikaiselta.

Vai kuulostaako sittenkään? Digitieto Oy:n tuoreen kyselyn mukaan 52 prosenttia vanhemmista, siis joka toinen isä tai äiti, käyttää joulupukkia aaton alla kiristyskeinona saadakseen lastensa kiukuttelun kuriin. Eli jos ei iltapuuro maistu, on turha toivoa lahjoja jouluna.

Reilu meininki.

Epätoivoiset isät ja äidit eivät ole ainoita, jotka ovat tiukan paikan tullen keksineet ottaa joulupukki-kortin käyttöön. Coca-Cola on nimittäin takonut joulun tunnetuimmalla hahmolla rahaa jo vuodesta 1931.

Amerikkalainen limsayritys ei kuitenkaan ole ainoa, joka on pyrkinyt pääsemään pyyteetöntä työtä tekevän pukin lahjasäkille, sillä osaamme me suomalaisetkin. Esimerkiksi Joulupukin Pääkonttori, Joulupukin sormenjälki, Santa Claus Spring Water ja Santa Claus Express ovat Suomessa rekisteröityjä tavaramerkkejä.

Mutta siniristilipun alla pukilla sopiikin rahastaa, sillä kaikkihan tietävät, että vanha valkoparta asuu Korvatunturilla. Joulupukki on nimittäin yhtä vahvasti tunnustettu suomalaisille kuin menninkäiset irlantilaisille ja viikingit rohkeille skandinaaveille.

Tai niinhän sitä luulisi. Wikipedia nimittäin tietää kertoa, että esimerkiksi pukin ruotsalaiskollega, Tomten apulaistonttuineen asuu Tonttumaassa Ruotsissa, norjalaisten Julnissen puolestaan elelee Norjassa. Mutta jos grönlantilaislapsilta kysyttäisiin, pukki itse pitää majaansa pohjoisnavalla.

Kirjoittaja on opiskelija ja Keskisuomalaisen avustaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.