Joulun paras päivä

Joulu on pitänyt imagostaan huolta, sillä sitä pidetään vuoden rauhallisimpana juhlana.

Juhla tuo mieleen punaiset verhot, koristellut kuuset, puuron tuoksun, kinkkuähkyn ja ajan perheen kanssa.

Kaikki aika mukavia mielikuvia. Ähkystäkin selviää ajan kanssa.

Tunnelmallisesta kuvasta huolimatta juhlaa edeltävät päivät ja viikot ovat aikamoista juoksemista.

Ennen joulua töissä on kova kiire, sillä Suomi pysähtyy pyhiksi ja hommat täytyy saada hoidettua ennen seisokkia. Kauppiaille joulu on sitä aikaa, kun se kauimmainenkin kassa on käytössä.

 

Jouluperinteisiini kuuluvat aattona riisipuuro, sauna ja hautausmaalla käynti.

Myös joulurauhan julistuksesta on tullut vuosi vuodelta tärkeämpi rituaali.

Jouluna aika kuluu joko oman tai vaimon perheen luona. Lasten synnyttyä vuorovuosista täytyy olla tarkempi, sillä isovanhemmat kyllä muistavat, missä edellinen joulu on vietetty.

Aattona aamu ja aamupäivä kuluvat pitkälti ruoan valmistukseen.

Iltapäivällä siivotaan jäljet ja käydään saunassa. Illemmalla pukin tulo jännittää lapsia ja pukin palkkio vanhempia.

Menneinä vuosina myös pukin kunto herätti huolta huoltajissa.

Pukki pakottaa lapset laulamaan. Ilman toivelahjoja lapset eivät laulaisi.

Pukki taas toivoo, että lapsilla olisi lahjoja laulamiseen.

Takan ääressä istuva pukki pitkittää tilaisuutta, kunnes on kaikkine kamppeineen lämpöhalvauksen partaalla.

Punanutun poistuttua alkaa lahjapakettien raivokas repiminen. Se jatkuu muutaman minuutin.

 

Minulle joulun paras päivä on joulupäivä. Silloin aaton hössötys on takana, kinkkua saa suoraan jääkaapista ja lapset puuhastelevat joululahjoillaan. Silloin kiire on kerta kaikkiaan kaikonnut.

Joulupäivään kuuluu piipahdus mummun luona. Perhe on osannut kahvipöydän vuorosanat ulkoa jo vuosia, mutta silti keskustelua oikein odottaa. Ensin mummu tarjoaa vuorotellen kaikkia pöydän antimia. Napa ei vedä toista kierrosta, mistä alkaa tilanteen ihmettely.

Hetken päästä muistellaan sitä, kuinka mahduin vielä muutama vuosi sitten seisomaan pöydän alle ja sitten palataan aikaan, jolloin laulettiin kuusen ympärillä.

Tosin omat muistoni ovat lokeroineet tuon lauluvaiheen niin syvälle, etten itse muista sitä lainkaan.

Loppuun jouluun sopiva muistutus: Kohtuus kaikessa – kohtuudessakin!

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.