Joulun tunnelma hiipii jo mieleen

Joulu yllättää joka vuosi kuin liukas keli autoilijan. Lahjoja on vielä ostamatta ja ruokapuolessakin on viilaamista. Esimerkiksi joululimppu. Ainainen ongelma on, kumpi olikaan parempaa, vaalea vai tumma. Ennen aattoa on ehdittävä limppukin testaamaan.

Kinastelu siitä, hankitaanko huusholliin aito joulukuusi vai käytetäänkö muovista, pitäisi sekin kiireesti jo aloittaa.

Jos pitää valita yksi asia joka tuo joulun, on se hyasintti. Sen tuoksu on vertaansa vailla. Kun jouluaamuna herää ja nousee kahvin keittoon, hyasintin tuoksusta muistaa heti, että on joulu. Meillä asuva mies ilmoittautui pari vuotta sitten allergiseksi hyasintille, joten siinä meni se halpa mutta tärkeä huvi.

Tietenkin sen voisi laittaa kellariin ja aika-ajoin luukusta vilkaista. Ei raaski, kun sentään 30 vuotta on jo tunnettu.

Lapset ja nuoret häärivät kaupoissa kiitettävästi paketoimassa lahjoja harrastusyhteisöjensä hyväksi. Etukäteen pitäisi vain varmistaa, että jokainen osaa paketoida. Sitä pitää tarvittaessa harjoitella. On ikävä tilanne asiakkaalle ja nuorelle, kun paketti ei meinaa millään onnistua vaikka kuinka nypertää. Jono ja epätoivo kasvavat tiskin molemmin puolin.

Voi muuten kestää yllättävän kauan, ennen kuin kaikki joulun salaisuudet ihmiselle paljastuvat. Joululaulussa Joulupukki suukon sai pikku-Jukka kertoo nallelleen mieltään painavasta salaisuudesta: ”Mikä nauru syntyiskään, jos isä sais tietää tän, että joulupukki suukon sai”. Miksi uskottomuudesta on pitänyt tehdä joululaulu? Vasta pari vuotta sitten päähäni pälkähti, että pukki on tietenkin se isi!

Vaadin lauluun uutta säkeistöä, jossa asia paljastuu myös pikku-Jukalle.

Jyväskylän uutuus, Toivolan vanha joulupiha, on ollut menestys. Eikä syyttä, vanhojen rakennusten luona joulutunnelma syntyy aivan toisin kuin Kävelykadulla kauppojen mainosvalojen loisteessa. Niin kauan kuin muistan olen haaveillut matkasta jonnekin Keski-Euroopan kaupunkiin tunnelmallisille joulumarkkinoille. Tai edes Tukholmaan tai Tallinnaan. Toivolan vanha piha tyydyttää joulumarkkinavietin mainiosti.

Yksi puute on: ihmisten pitäisi halutessaan saada nauttia Glühweinia kuten Euroopassakin. Tuskin kukaan itseään hehkuviinillä humalaan kiskoisi. Valtiovalta voisi antaa Toivolaan kokeiluluontoisen erikoisoikeuden anniskeluun ensi vuonna ja sitten katsottaisiin, mitä hirveää tapahtuu.

Toivolassa tunsi itsensä jotenkin oudolla tavalla tervetulleeksi. Kävin paikalla heti ensimmäisenä tungossunnuntaina. Hämmästys oli suuri, kun ihmiset antoivat toisilleen tilaa ja jopa hymyilivät. Ilmassa leijui jotain kummallista, olisiko ollut yhteisöllisyyttä?

Suomalaiselle kansanluonteelle on ominaista, että yhteen hiileen puhalletaan yleensä vasta yhteisen vihollisen uhatessa. Kansakunnasta, kylästä tai naapurustosta tulee saumaton taistelujoukkue, kun vastassa on Neuvostoliitto, kyläkoulun lakkauttava kunnanvaltuusto tai puustoa karsiva kaupungin katu- ja puisto-osasto.