Julkinen tila on kaupungin luonnonvara

Kaupungin julkisia tiloja kutsutaan usein kaupunkilaisten olohuoneiksi. Se kuulostaa mukavalta mutta johtaa hiukan harhaan kahdessa mielessä. Julkinen tila on määritelmän mukaan kaikille avoin paikka, kun taas sana olohuone viittaa kodin yksityiseen piiriin. Toiseksi olohuone tuntuu viittaavan pelkkään oleskeluun ilman tarkoitusperiä ja seurauksia, vaikka julkisissa tiloissa puuhaillaan kaikenlaista. Mutta oikeastaan julkisissa tiloissa on kyse juuri näiden kahden asian jännitteisyydestä. Julkisissa tiloissa voi olla kuin kotonaan, omassa rauhassa, vaikka - tai oikeastaan juuri siksi - että on kaikkien muiden nähtävillä ja keskellä vilkkaita tapahtumia. Ja vaikka julkiset tilat tarjoavat itsetarkoituksellista viihtymistä, niissä syntyy aina jotain sellaista, mitä ei varsinaisesti ole suunniteltu tai tavoiteltu. Luulen, että esimerkiksi tämän paikan aktiiviväellä on kokemusta siitä, miten täällä syntyy uusia ideoita ikään kuin tyhjästä - siitä voimasta, joka erilaisia ihmisiä yhteen kokoavalla tilalla on.

Kaupunkien julkinen tila ihmisiä ja ideoita yhteen törmäyttävänä paikkana on kaupunkitutkimuksen klassinen aihe. Viime aikoina ajatusta on elävöitetty etsittäessä innovaatioiden synnyttämisen edellytyksiä. Kaupunkimaisesta elävyydestä ja seurallisuudesta katsotaan tulleen tärkeä tekijä, suorastaan perusta kontaktien luomiselle, luottamuksen aikaansaamiselle sekä tiedonvaihdolle, jolle nykytalous perustuu. Ilman julkista tilaa ei synny ihmisten ja ideoiden kohtaamisia, ilman kohtaamisia ei synny innovaatioita, ja ilman innovaatioita ei ole talouskasvua. Siksi täällä Jyväskylässäkin toimii yliopiston ja yritysten yhteinen tutkimusympäristö, ja siksi sen nimi on Agora.

Julkinen tila voidaan määritellä kaikille avoimeksi elämänalueeksi tai paikaksi, jolla yhteiskunta asettuu näytteille ja kokoontuu keskustelemaan itsestään. Julkista tilaa pidetään eurooppalaisen kulttuurin olennaisena piirteenä, jota ilman länsimainen demokratia ja sitä myötä sivistys ja taloudellinen vauraus olisivat jääneet kehittymättä. Vastaavasti julkisen tilan rappeutumisen on nähty ennakoivan yhteiskunnan rakenteen ja järjestyksen vaarallista heikkenemistä.

JULKISELLA tilalla on sivistys- ja kasvatustehtävä. Muuan ajattelija on sanonut, että kaupungin pitäisi olla paikka, jossa kulkiessaan lapsi voi keksiä, miksi hän haluaa isona tulla. Se on aika mainio määritelmä hyvälle kaupungille. Sellainen kaupunki on niin turvallinen ja toimiva paikka, että lapsetkin voivat siellä kulkea. Se tarjoaa virikkeitä uuden keksimiselle sekä ratkaisevia elämänkokemuksia siitä, mikä voisi olla oma paikka ja tehtävä yhteiskunnassa. Sellaisessa kaupungissa maailma ihmisten muodostamassa yhteiskunnassa on kaikkien nähtävillä, arvioitavana ja tunnusteltavana.

Ajatukseni on, että julkinen tila on kaupungin luonnonvara, joka voidaan voimistaa ja valjastaa ekologisen sopeutuksen välineeksi. Julkinen tila on ymmärrettävä voimakkaammin yhteiskunnan alueena, jonka avulla on mahdollista muuttaa kaupunkien aineenvaihduntaa syvällekäyvällä tavalla. Julkinen tila - ymmärrettynä nyt laajasti yksityisyyden ulkopuolisena yhteiskunnan alueena - on sekä ajateltava että viritettävä uusiksi, jotta se voi vastata ekologisen imperatiivin aiheuttamaan muutospaineeseen niin yksilöiden kuin organisaatioiden ja kaupungin hallinnan tasolla.

Artikkeli on lyhennelmä valtiotieteen tohtori Pasi Mäenpään juhlaesitelmästä Suomen kulttuurirahaston Keski-Suomen rahaston vuosijuhlassa perjantaina 13.5.2011.