Julkisesti silvotut

”Ympärileikkauksen kuvaaminen kasvottomana olisikin ollut pelkkä kliininen toimenpide”, toteaa Julkisen sanan neuvosto (JSN) vapauttavassa päätöksessään. Kyse on Meeri Koutaniemen kuvareportaasista kahden kenialaistytön ympärileikkauksesta. Reportaasi julkaistiin Helsingin Sanomissa 5.1.

Lauseellaan JSN perustelee päätöstään hyväksyä kuvat, joissa 14-vuotiaat uhrit näkyvät kasvoillaan tunnistettavasti.

Perustelu on tyrmäävä ja kylmäävä.

Lauseessa tiivistyy käsitys siitä, että hätkähdyttävyyden tavoittelussa pian mikään ei enää riitä. Tytöt on silvottu julkisesti.

Silpomispahoinpitely ei todellakaan ole ”pelkkä kliininen toimenpide” olivatpa uhrien kasvot näkyvissä tai eivät.

Uhrien tuskaisia kasvoja ei tarvitse nähdä vakuuttuakseen silpomisen olevan hirvittävän kivuliasta ja ehdottomasti väärin.

Lukija, joka väittää tarvitsevansa nähdä uhrien itkuiset kasvot, voisi ehkä hetkeksi pysähtyä miettimään omaa empatiakykyään.

Reportaasin silvotut, tunnistettavat tytöt ovat 14-vuotiaita – siis lapsia. JSN toki huomauttaa, jos uutisissa esitellään suomalaislapsia tunnistettavina uhreina. Mutta kun kuvattavat ovat riittävän kaukana, linjasta voi lipsua.

Näin ei pitäisi olla. Siksi Suomen Unicefin mukaan JSN:n päätös on Suomen ratifioiman YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen vastainen.

Itse silpominen on törkeä ihmisoikeusloukkaus. Tämä ei silti oikeuta silvottavana olevan lapsen tunnistettavaa esittämistä mediassa, Suomen Unicef aiheellisesti muistuttaa.

Julkaisupäätöstään HS perustelee muun muassa näin: ”Vaikka joku tunnistaisikin heidät Keniassa, tytöille ei koidu vahinkoa, koska Maasai-kulttuurissa ympärileikkaus nostaa tyttöjen sosiaalista statusta eikä leimaa heitä.”

Miten kuvaamista voi tällöin tulkita ympärileikkauksen vastaiseksi työksi? Lehti siis epäsuorasti osallistui tyttöjen sosiaalisen statuksen nostamiseen. Perinne jatkuu kylässä nyt kenties entistä vahvempana – kävihän sitä ihmettelemässä länsimaalainen kuvaaja.

Meidän arvomme todennäköisesti näyttävät silpojien silmissä arveluttavilta ja torjuttavilta. Siksi länsimaisen kuvaajan kiinnostus saattoi tahtomattaan vahvistaa päätöstä seuraavien tyttöjen silpomisesta.

JSN pitää kuitenkin kuvareportaasia perusteltuna kannanottona silpomista vastaan. Sitä se oli meidän kulttuuristamme tulkittuna, mutta entä tyttöjen?

Lasten silpomisen on loputtava. Tätä tavoitetta on tuettava kaikin keinoin.

Koutaniemen kuvien puolustajat sanovat hätkähdyttävien kuvien auttavan silpomisen vastaisessa työssä, sillä järkyttyneet ihmiset ovat valmiita auttamaan. Mutta millä tavalla? Antamalla kerran muutaman euron keräykseen – ja sen jälkeen unohtavan koko asian?

Kansainväliset järjestöt tekevät jatkuvasti silpomisen vastaista työtä. Monissa järjestöissä työskentelee silvottuja naisia, jotka tuntevat kyläyhteisöjen kulttuurin sisältäpäin. Heidän tietotaitonsa avulla on mahdollista yrittää katkaista tämä julma perinne.

Mutta järjestöjen sinnikäs työ ei ole kohahduttavaa – toisin kuin Koutaniemen kuvat.

Ymmärrys silpomisen lopettamiseksi ja muutoksen aikaan saamiseksi tarvitaan siellä, ei täällä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.