Julkisivun kääntöpuolella

Etelä-Afrikka on alueellinen suurvalta ja koko maanosan suurin kansantalous, afrikkalaisen identiteetin suunnannäyttäjä ja koko mantereen merkittävin toimija globaaleissa politiikan, turvallisuuden, talouden ja kehityksen kysymyksissä. Etelä-Afrikka kuuluu johtavien talouksien ryhmään (G20) ja yhdessä Brasilian, Venäjän, Intian ja Kiinan kanssa nousevien talouksien ryhmään (BRICS). Maan tärkeyttä osoittaa toistuva paikka YK:n turvallisuusneuvoston vaihtuvana jäsenenä ja vakautta esimerkiksi isännyys jalkapallon vuoden 2010 maailmanmestaruuskisoissa.

Pitkään alistetun mustan väestön keskeinen poliittinen voima Afrikan kansalliskongressi ANC täytti tänä vuonna jo sata vuotta eli sillä on pitempi historia kuin itsenäisellä Suomella. ANC:n johtohahmo Nelson Mandela, 94, oli vuosikymmeniä globaalin oikeudenmukaisuustaistelun tinkimätön symboli ja on yhä yksi maailman karismaattisimmista poliittisista johtajista.

Etelä-Afrikan ulkoinen julkikuva on siis moitteeton. Mutta pinnan alla kuohuu.

Verilöyly kaivosalueella Johannesburgin lähistöllä elokuussa nosti julki kuvan toisen puolen. Poliisi ampui hengiltä 34 lakkoillutta kaivosmiestä, haavoitti kymmeniä ja pidätti 270 apartheidin jälkeisen ajan pahimmassa viranomaisväkivallan ryöpsähdyksessä. Rotusorron aikaisen lain perusteella jokainen pidätetty sai syytteen 34 työtoverinsa murhista, vaikka tappavaa voimaa oli käyttänyt poliisi. Arvostelun jälkeen syytteistä luovuttiin, toistaiseksi.

Ulkopuolisille Etelä-Afrikan viimeaikaiset tapahtumat muistuttavat monista asioista. Lähes kaksi vuosikymmentä yhtäjaksoisesti enemmistödemokratian nimissä vallassa ollut ANC on epäonnistunut tärkeimmässä tavoitteessaan, mustan enemmistön elämän kohentamisessa. Edut ovat valuneet uudelle mustalle eliitille. Vaikutusvaltaisten ammattiliittojen hääriminen kaivoskiistoissa on oire tästä.

Alikoulutettu ja alipalkattu uusi musta alaluokka on turhaan saanut odottaa parempaa koulutusta, sosiaalipalveluja ja elintasoa. Työtä on riittänyt vain runsaalle puolelle työikäisestä väestöstä.

Vaikka Etelä-Afrikan bruttokansantuote henkeä kohden on yli 8 000 dollaria vuodessa, lähes 40 prosenttia väestöstä joutuu elämään alle kolmella dollarilla päivässä. Luvut perustuvat tulonjakoa mittaavaan Maailmanpankin Gini-indeksiin. Sen mukaan Etelä-Afrikka on nyt tulonjaoltaan vielä kärjistyneempi kuin apartheidin päättyessä vuonna 1994, ehkä koko maailman epätasa-arvoisin maa.

Ulkopuolisille kuten kansainvälisille sijoittajille Etelä-Afrikan tuoreimmat uutiset kertovat senkin, että rakenteellisen työttömyyden kaltaisten valtavien ratkaisemattomien sosiaalisten ongelmien vuoksi maan globaali kilpailuetu on jatkossakin etupäässä runsaiden luonnonvarojen hyödyntämisessä.

Ratkaisemattomat ongelmat kasvattavat sijoittamisen riskiä. Kun se kasvaa liian suureksi, riskiä ei haluta enää ottaa. Moiset riskiarviot näyttävät huolestuttavan Etelä-Afrikan uutta eliittiä niin, että niiden torjumiseksi ollaan valmiita koviinkin otteisiin.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.