Juuselan linja kestää vieläkin

Sanomalehden merkkivuosina on tapana tarkastella mennyttä, vaikka lehti elää tästä päivästä ja tulevaisuuden tutkailusta.

Keskisuomalaisen 140-vuotisjuhlalehdessä ovat esillä näkökulmat tulevaisuuden lisäksi menneisyyteen. Näin oli lehden 100-vuotisjuhlapäivänäkin 7.1.1971. Päätoimittaja oli M. E. Juusela (1908-1979), pari vuotta myöhemmin ensimmäisenä maakuntaneuvoksen arvonimen saanut vaikuttaja.

Tunnettu keskisuomalainen sanomalehtimies Heikki Marttila on todennut, että Juuselalle yhteiskunta ei merkinnyt ikuisesti seisovaa vettä, vaan jatkuvaa muutosta. Marttilan mukaan tämän oivaltaminen on yksi niistä, jotka nostavat Juuselan merkittävimpien lehtimiesten joukkoon Jyväskylässä kautta aikojen.

NÄKÖKULMA muutokseen ja kehitykseen oli hallitseva teema Juuselan johdolla toimitetussa 100-vuotisjuhlalehdessä. Päätoimittajan allekirjoittamassa pääkirjoituksessa pohditaan nopeutuvaa yhteiskunnallista muutosta.

Ainakin yhtä tärkeää kuin tietää millainen oli Jyväskylä ja sen ympäristö vuonna 1871, jolloin Keski-Suomi -lehti täällä työnsä aloitti, on myös kaavailla, miten Keski-Suomen maakunta 10-20 vuoden aikana kehittyy. Paljon tätä pidemmälle me emme pysty tätä kehitystä edes arvailemaan, niin suuria, nopeita ja yllättäviä voivat muutokset täälläkin olla. Nythän tapahtuu parissakymmenessä vuodessa usein enemmän kuin ennen sadassa vuodessa.

Juhlalehden asiantuntijoiden artikkelit vuodelta 1971 osoittavat arvion oikeaksi. Muutosta ennustettiin lähes poikkeuksetta liian varovasti.

MUUTOKSEN tarkastelu näkyy punaisena lankana Juuselan lähes päivittäisissä Emanuelin Toimituspöydän takaa -pakinoissa.

Hyviä esimerkkejä ovat pakinat 100-vuotisjuhlan päiviltä. Juhlan aattona Juusela pohti silloin ajankohtaista lääkäripulaa ja kysyi, miksei sairaanhoitajista voitaisi kouluttaa lääkäreitä.

Emanuel oli aikaansa edellä. Sairaanhoitajien lääkärikoulutuksesta keskusteltiin viime vuosikymmenellä kiivaastikin.

Muutamaa päivää myöhemmin Emanuel pohti television ja radion merkitystä tiedonvälityksessä. Hän arveli, että niiden vaikutus oli jo tuolloin suurempi kuin "yleensä uskottiinkaan".

Pari päivää aikaisemmin ilmestyneessä juhlalehdessä Keskisuomalaisen toimitusjohtaja, kauppaneuvos Teuvo Katainen (1903-1971) ennusti, ettei radiosta ja televisiosta tulisi uutisten välittäjänä sanomalehtien kilpailijaa, sillä "ne lahmaavat tiedonvälityksen kentässä kuin lehmä ohrapellossa".

Oliko Emanuelin pakinan kärki suunnattu lehden toimitusjohtajan näkemyksiä vastaan? En tiedä. Mutta niin on, jos siltä näyttää.

Joka tapauksessa Juusela esitti arvionsa yhtä taitavasti kuin aina.

"Toimitustavan tulee olla hillittyä ja asiallista. Eri väestöpiireihin kuuluvia ja toisen poliittisen kannan omaavia ei lehden tule työntää pois", Juusela määritteli toimituspolitiikkansa jo syksyllä 1947.

Vaikka sanomalehdelle "ikuisesti seisova vesi" onkin pahinta myrkkyä, on Juuselan linjassa paljon kestävää.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen pääkirjoitustoimituksen esimies.