Jyväskyläläisiä teatteriesityksiä tekstiviestimitalla

Näinä synkkinä maailmanaikoina, kun kaiken, ruoankin, pitää olla nopeasti sulavaa, on syytä typistää muutama ihmiseltä tuntikausien osallisuutta vaativa taideteos tekstiviestimittaan.

Koska 160 merkkiä on aika vähän, ja tätä palstaa pitää saada jollain täytettyä, niin aloitetaan kirjallisuudesta (varoitus: sisältää juonipaljastuksia):

Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä: Metsäläisnuorukaiset seikkailevat ja opettelevat lukemaan. Sitten he muuttavat vielä syvemmälle metsään.

Mika Waltari: Sinuhe egyptiläinen: Orpopojasta tulee lääkäri, jolta orja varastaa - mutta vain vähän. He liikkuvat Välimeren alueella pääasiassa kävellen. Naiset ovat sikoja.

Juha Itkonen: Anna minun rakastaa enemmän: Nuorukainen kuvittelee seurustelevansa rocktähden kanssa, mutta herää espoolaisesta rivarista.

Jumala (toim.): Matteus, Markus, Luukas, Johannes et. al.: Uusi testamentti: Nuori aikuinen lähtee kotoa, pyörii miessakissa kunnes hänet teloitetaan. Sitten hän kummittelee 40 päivää ja kaasuuntuu. Kaasua leijuu vähän joka puolella.

Epäreiluna ihmisenä murjon 160 merkkiin myös koko joukon Jyväskylässä hiljattain nähtyjä teatteriesityksiä (varoitus: sisältää juonipaljastuksia):

Ad Astra, Kuka pelkää Virginia Woolfia?: Kaksi pariskuntaa juo jatkoilla väriviinoja. Huippuavoin isäntäpari riitelee, vieraita hävettää. Sammuksista herännyt tytsy vaatii: väkivaltaa!

Circus Uusi Maailma, Kuumu: Ketterä nainen kiipeää pylvästä pitkin katonrajaan, yksi laulaa tangoja ja soittaa harmonikkaa. Mies meloo kontrabassolla.

Jyväskylän kaupunginteatteri, Mihin sateenkaari päättyy: Kahtena näkyvät Tapperin veljekset painivat ja käyvät koulua. Lopussa hyppää Matti Nykänen.

Huoneteatteri, Alastonkuvia: Kuusikko on koukussa kuka mihinkin pinnalliseen. Maailma on tajuttoman kreisi paikka.

Jyväskylän kaupunginteatteri, Jälkiä iholla -monologi: Nainen, jolla ei ilmeisesti ole ystäviä, juttelee seinille paljolti miehestään. Lopuksi hän puhuu kaivolle.

Ad Astra, 8 naista: Kartanossa kutakin epäillään murhaajaksi. Ruumista ei näy.

Jyväskylän ylioppilasteatteri, Kallen elämä: Naisen jättämä lippalakkiheikki löytää päästään sanoja ja alkaa runoilijaksi. Kustantaja kustantaa. Menestys haihtuu.

Huoneteatteri, Täti ja minä: Tätillä pitäisi olla rahaa, mutta se ei kuole ja onkin muuten vielä väärä täti.

Teatterikone, Hiekkalaatikkoperhe: Nainen kutistaa nuoren äidin kalloa, kun lapsen isä ei ala.

Jyväskylän kaupunginteatteri, Arvoituksellisia muunnelmia: Kaksi epäluuloista miestä puhuu naisesta. Eipä olisi ensinäkemältä uskonut, mitä kaikkea paljastuu.

Vakiopaine-teatteri, Kuolemaani saakka: Kaksi epäluuloista miestä puhuu naisesta. Eipä olisi ensinäkemältä uskonut, mitä kaikkea paljastuu.

Tässäpä kaikki tällä erää.Käykää teatterissa, sillä eivät nämä näytelmät 160 merkkiin tyhjentyneet. Toisin kuin Uusi testamentti.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen kulttuuritoimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.