Käenpiika on röyhkeä tikka

Sinitiaiset pesivät kahdessa pöntössä Muuramen Rannankylässä. Viime viikolla joku oli tyhjentänyt molemmat pöntöt. Ja tyhjentänyt perusteellisesti. Munat olivat kadonneet ja tinttien pönttöihin rahtaamat pehmusteetkin oli pudotettu alas. Tehty siis perusteellinen suursiivous. Pönttöjen ripustaja soitti ja kyseli, että minkä sorttinen otus voisi tällaista tehdä.

En keksinyt. Lumikkoa siinä pohdittiin, kun sellaisia kuulemma samalla pihamaalla liikkuu. Kaiketi lumikko pönttöön pystyisi kiipeämäänkin, kun myyräruokaa ei nyt ole tarjolla. Mutta miksi ihmeessä se ne pehmusteet pöntöstä poistaisi?

Vaan asiapa taisi ratketa, kun soitin luontopalstan lintuviisaalle Harri Högmanderille.

- Käenpiialla on sellainen tapa. Se voi valloittaa tintiltä pesäkolon eikä tykkää pehmusteista. Munii pelkälle puulattialle. Kirjosiepolle mitoitettu lentoaukko on käenpiialle tarpeeksi suuri, Högmander kertoi.

Käenpiika kuuluu tikkoihin, mutta on siitä outo, että ei nakuta itse pesäkoloaan. Pesä tehdään pönttöön tai puunkoloon. Ruuakseen käenpiika etsii hyönteisiä ja muurahaisia.

Käenpiian ääni on pitkään kestävää kiikitystä, joka on minulle pikkupoika-ajoista keljun tuttu. Keski-Suomessa käenpiika on melko harvalukuinen.

JOS ON KÄENPIIKA outo tikaksi, niin harmaasieppo on outo melkein miksi vain. Lintukoiraat ovat yleensä joko koreita tai hyviä laulajia, mutta harmaasieppo ei ole kumpaakaan. Väriltään se on jokseenkin tasaisen harmaa ja ääni on hentoa sirahtelua.

Kummallisuuksiin kuuluu vielä sekin, että se tekee pesänsä mitä kummallisimpiin paikkoihin. Ulos ripustetut amppelit ovat suosittuja, samoin parvekkeiden kukkalaatikot. Tänä keväänä pesä on löydetty jopa joulukaktuksesta, joka oli talon ulkokuistilla.

Harmaasieppo kuuluu kesäisin kaikkein runsaslukuisiin lintuihimme, vaikka sen muuttomatka on hyvin pitkä. Se talvehtii Afrikassa päiväntasaajan eteläpuolella.

ENSIMMÄISET linnunpoikaset ovat jo kuoriutuneet. Räkättirastaat rahtaavat lieroja ja ensimmäiset telkät ja tavit paimentavat untuvaisiaan. Tiaisten pönttöihin kuljetetaan ruokaa. Ensimmäiset teeret kuoriutuvat varmaan tämän viikon lopulla. Sitten alkaa kanalintujen kannalta kaikkein kriittisin aika, kun untuvikoille pitäisi riittää lämmintä ja hyönteisiä syötäviksi.

Olisi erinomaisen ystävällistä, jos koirien ja kissojen omistajat nyt pitäisivät lemmikkinsä kiinni.

SUDEN JA KOIRAN erottaminen toisistaan ei ole ollenkaan helppoa. Lieksassa pannoitettiin taannoin susi, joka dna-näytteiden perusteella saattaakin olla suden ja koiran risteymä. Edes pannoittaja ei siis havainnut eläimessä mitään sudesta poikkeavaa. Dna-näytteitä vielä tutkitaan. Eläin oli ilmeisesti saapunut Lieksaan Venäjältä.

Hirvien ja peurojen pyyntiluvista päätetään Keski-Suomen riistanhoitopiirissä ensi keskiviikkona. Ennakkoon näyttää siltä, että hirvilupien määrää kasvatettaisiin noin 15 prosentilla viime vuodesta. Metsäpeurojen pyyntilupia tänne ei viime vuonna myönnetty. Nyt ehkä myönnetään muutama, sillä kanta näyttää olevan hienoisessa kasvussa.

matti.harkala@ keskisuomalainen.fi

Uusimmat

Kolumnit

Kun tunnemyrsky saa kulmakarvan kohoamaan

Lyhyet

Kulttuuri osana vanhuuden arkea

Kolumni: Pikaliima paikkaa kevään vauriot

Kolumni: Frozen II: Kysymyksiä ja vastauksia

Suhteellisuudentajua parisuhteeseen

Sprintti vahvisti asemaansa

Lyhyet

Kolumni: Kulutusluottoja markkinoidaan moraalittomasti

Kolumni: Älä ainakaan kirjoita tästä kolumnia

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.