Kämmä- kouran tarina

Katson yllättävän paljon autonrakentelu- ja -tuunaussarjoja ottaen huomioon, että suhteeni autoihin on lähes pelkästään käytännöllinen. Katson mielelläni Discoveryltä erilaisia kädentaito-ohjelmia. Joskus restauroidaan risa Coca Cola -automaatti huippukuntoon, toisinaan näytetään, miten tehdään talikko. On ihan sama, mitä ohjelmassa valmistetaan, korjataan tai ehostetaan, kaikki kiinnostaa.

Seuraan myös sarjoja, joissa rakennetaan puumajoja, akvaarioita ja tiputetaan pontikkaa.

En silti kaipaa itselleni puumajaa tai akvaariota ja pontikka on viimeinen alkoholijuoma, josta haluaisin humaltua.

Kiinnostukseni syy on, että olen surkea kädentaidoissa. Mikäli kotitaloudessa tarvitaan vasaraa tai ruuvimeisseliä, kutsun vaimon apuun. Ne ovat naisten hommia.

Uuden grillin pisti kokoon siskonmies, ja jos ei olisi pistänyt, grilli olisi yhä laatikossa tai polttanut kotitalomme. Miljoona linnunpönttöä -kampanjaan en voi osallistua, koska se olisi eläinrääkkäystä.

Ruuanlaittoa osaan jonkin verran, vaikka porkkanakuutioni eivät taatusti ole samankokoisia. Tv:n kokkikisasta putoaisin tuomiolla ”ok ruokaa mutta esillepano on kamala”. Jos kyse on elektroniikasta tai tietokoneista, pärjään kohtalaisesti. Mutta silloin kyse ei ole olekaan kädentaidoista, vaan päähän kertyneistä tiedoista.

Aina kaikki ei suju kuin Strömsössä, omassa elämässäni ei koskaan.