Kännykkä- ja energiayhtiön imagokatastrofit

Tyynnyttelin kehnosta jätteiden lajittelusta kärsinyttä omatuntoani lukemalla verkon tiedostavia keskustelupalstoja:

"Eli onko tämä nyt näin että fortum on oikeesti ainoa yritys tällä hetkellä suomessa joka ottaa kunnolla kantaa ilmastonmuutokseen (http://www.fortum.fi/ilmasto) eikö olis ajankohtasta muidenkin isojen yhtiöiden alkaa ottaa kantaa asiaan vaiko hä?"

Painavaa puhetta. Tai siis olisi, ellei viestin kirjoitusvirheistä vastaisi Mikael Liliuksen kätyri. Energiayhtiö Fortumin ilmastokampanjaa mainostavia viestejä on lähetetty useille palstoille bränditoimistoksi itseään kutsuvan HeyDayn koneilta.

Sama suomeksi: Lilius antoi pojille rahaa, jotta he kehuisivat nimimerkkien suojasta Fortumin vastuullisuutta.

Tähän saakka HeyDay on tullut tunnetuksi lähinnä Olli Paloheimon työpaikkana. Paloheimo on se toissa vuoden Big Brotherin kilpailija, joka ehti peräti kahdesti niin sanotusti heittää kepillisen huonetoverinsa vaatelaatikkoon. Ja kyllä, alkoholilla oli osuutta asiaan.

Nyt bränditoimisto tekee bisnestä samalla kansanomaisella lähestymistavalla. Idea nimimerkeillä kirjoitettavista viesteistä on ollut luultavasti helppo myydä Liliuksen esikunnalle. Tavallisten ihmisten näkemykset uppoavat potentiaalisiin asiakkaisiin paremmin kuin oikea mainonta.

Sitä paitsi keskustelupalstat tarjoavat ilmaista tilaa. Ei tarvitse maksaa kalliista sekunneista tai palstamillimetreistä.

Ajatus varmasti vaikutti mahtavalta siihen saakka kunnes yhtiö kärähti väärillä nimillä esiintymisestä. Ja voi pojat, se ei nykyään kestä kauan.

En tietenkään huomannut Fortumin sähläystä itse. Luin asiasta jyväskyläläisen Erkka Piiraisen blogista. Hän puolestaan löysi tapauksen helsinkiläisen nimimerkin Viiman blogista, ja onpa tieto levinnyt moneen muuhunkin paikkaan. Ilmastoviestin lähettämisestä ehti kulua kaksi päivää, kun blogi jo paljasti sen todelliset vaikuttimet.

Eikö se, arvoisa Mikael Lilius, ole melko noloa?

Kun Fortum tunkee itseään verkkopalstoille, Nokia kiillottaa yrityskuvaansa täysin päinvastaisilla keinoilla. Matkapuhelinjätti yrittää vaientaa siitä käytävän kansalaiskeskustelun.

Monet muistavat Yliopisto-lehden päätoimittajan Helsingin yliopiston rehtorilta saaman varoituksen. Se tuli, kun lehti ei Nokian pyynnöstä huolimatta poistanut jutustaan mainintaa yhtiön silloisen pääjohtajan Jorma Ollilan kapeista hartioista.

Viimeksi Nokia vaati omistajaa puhdistamaan nuorten valtaaman helsinkiläistalon seinästä nykyiseen pääjohtajaansa viittaavan graffitin, jossa luki ytimekkäästi: "Kallasvuo sucks."

Nokia on onnistunut hallitsemaan julkisuutta mainiosti. Sen ei tarvitse edes puuttua joka asiaan, koska keskustelussa vallitsee jo vahva itsesensuuri. Esimerkiksi iltapäivälehdet alkoivat ihan oma-aloitteisesti itkeä, kun kansanedustaja Paavo Arhinmäki (vas.) liittyi huumorimielessä Kallasvuo sucks -nimiseen ryhmään Facebookissa.

Kunnioitettavimpaan saavutukseen yltää kuitenkin tamperelainen Aamulehti. Se ilmoitti viime viikolla pääuutisessaan, että Nokian kaupungin vesikatastrofia tulee kutsua jatkossa "Pirkanmaan vesiepidemiaksi". Tyhjentävä perustelu kuului: ihmiset saattavat törmätä internetissä kielteisiin vesiuutisiin etsiessään tietoa matkapuhelimista.

Tämä huutaa vastaiskua. Sovitaanko, että seuraavan kerran, kun juomavedestä löytyy paskaa, nimitämme tapausta "salakuljettajan johtaman kännykkäpuljun ja feikkinimellä ekojeesustelevan sähköpajan imagokatastrofiksi"?

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.