Kärjessä Su, toisena pusut

Järjestys on selvä. Siis siinä, mistä kiinalainen yleisurheiluyleisö kiinnostuu ja innostuu. Olen tutkinut asiaa, mittarina on toiminut korviini asennettu äänimittari.

Ylivoimaisella ykkössijalla painaa Bingtian Su. Vaikka kuulantyöntäjä Lijiao Gong ja 20 kilometrin kävelijä Zhen Wang ovat yltäneet isäntämaan edustajista Pekingissä mitaleille, maan yleisurheilutähti on silti mitä ilmeisimmin pikajuoksija Su.

Siinä vaiheessa, kun kuuluttaja ilmoitti Sun päässeen juuri ja juuri aikavertailun kautta satasen finaaliin, yleisö suorastaan räjähti. Sanaakaan en ole oppinut matkan aikana kiinaa, mutta sen kuulutuksen jopa minä ymmärsin.

Sillä hetkellä Usain Boltin ja Justin Gatlinin odotettu ja hehkutettu kaksintaistelu oli Linnunpesässä aivan toissijainen asia.

Finaaliin alkaessa olikin sitten Sun ansiosta jo aivan aidosti koskettava tunnelma. Kyllä, kylmät väreetkin on havaittu.

Hyvänä kakkosena tulevat halit ja pusut. Ilmeisesti ne ovat verrattoman hauskoja.

Pienien kilpailutaukojen suurelle videotaululle poimitaan yleisön joukosta ihmisiä. Välillä taululla lukee ”hug time” ja välillä ”kiss time”. Ja jos taululla olevat ihmiset päättävät toimia ohjeen mukaan, yleisö kirkuu kuin suomalaistytöt Robinin konsertissa.

Kaipa tuo pussailu on sitten niin lystikästä.

Ei siinä muuten mitään, mutta kyseiset hetket ovat tällaiselle kosketuskammoiselle yhtä piinaa. Entä jos kamera osuukin minuun? Entä jos joku todella halaa minua, saati pussaa? Joka kerta, kun kisatapahtumiin osuu tauko, pelkään sietämättömän paljon ja se on tunne, josta en ole koskaan pitänyt.

Melkein haluaisin, että kyseinen idea heitetään romukoppaan välittömästi.

Kolmantena, mutta kaukana Sun ja suukkojen takana on sitten Bolt, joka illan päätteeksi otti yhden uransa kovimmista voitoistaan. Mutta ei jamaikalaisesta tällä kertaa sen enempää.

Kokonaisuutena sunnuntai oli Linnunpesässä mainio. Lauantaina tunnelma oli vielä vaisuhko, mutta Sun ansiosta kisojen toinen päivä oli jo ilman epäilyksiä MM-kisojen arvoinen, vaikka illan päätteeksi mystinen urkumies loi aikamoista hämmennystä.

Tunnelma on tällaisella kisaviikolla ensiarvoisen tärkeä asia. Urheilijat hoitavat oman osansa kentällä yleensä vakuuttavasti, mutta katsomon asiantuntemus ei välttämättä aina pienemmissä yleisurheilumaissa riitä.

Ja jos silloin auttaa se, että kisakuuluttaja ohjeistaa yleisöä tai jos pussailu nostattaa tunnelman kattoon, niin antaa mennä vaan. Aika harvoin kamera on toistaiseksi mediakatsomoon osunut, joten kaipa pystyn elämään pelkoni kanssa.

Ymmärrän, että tarkoitus pyhittää keinot.