Käykö kuten mammuteille?

Aluksi ote Suuresta olympiateoksesta: ”Ammattilaisurheilu pääsi valloilleen, jolloin sen ajan huiput eivät tehneet muuta kuin harjoittelivat, söivät ylenmäärin lähinnä lihapitoisen dieetin mukaan ja lepäsivät muun ajan. Myös nykyaikana vitsaukseksi noussut dopingaineiden käyttö tuli tuolloin tunnetuksi, minkä lisäksi pyrittiin hyötymään erilaisista poppakonsteista ja taikauskoisista rituaaleista. Näihin lieveilmiöihin ja kristinuskon voimistumiseen antiikin olympiakisat lopulta kaatuivat.”

Sitten hyppäys tähän päivään. Alkamassa pitäisi olla urheilun hienoin, suurin ja merkittävin tapahtuma, johon kaikkien katseet keskittyisivät. Ja osin näin onkin, Rio de Janeiro kiinnostaa isoa osaa ihmiskuntaa seuraavien viikkojen ajan. Olympialaiset, vain joka neljäs vuosi, on siinä yhä jotain muita suurempaa.

Samaan aikaan huippu-urheilun kriisi on valtava. Jaloon kilpaan, jos sellaista on tuon edellä olleen antiikin olympialaisten esimerkin valossa koskaan ollutkaan, kukaan valveutunut ei ole jaksanut uskoa enää vuosikausiin. Siitä huolimatta pahinkin kyynikko lienee hätkähtänyt Venäjä-uutisista.

Venäjästä on sanottu jo kaikki tarpeellinen. Pahimmalle mätäpaiseelle täyskielto Rioon olisi ollut täysin perusteltu ratkaisu. Tärkeämpää on ymmärtää, että dopingin vastaisessa työssä kuljetaan vasta alkumetrejä. Kaiken oleellisen kertoo fakta, että dopingrikkeiden maailmanennätyksestä tasaisesti kilpailevat moukarinheittäjä Ivan Tihon ja pikajuoksija Justin Gatlin kuuluvat Riossa mitalisuosikkien joukkoon. Saa nähdä, lukeeko Tihonin numerolapussa tällä kertaa ”I Throw Clean”, kuten Amsterdamin EM-kisoissa.

Eikä doping tietenkään ole huippu-urheilun ainoa ongelma. Kattojärjestöjen korruptioskandaalit, eri syistä manipuloidut tulokset, olympiakaupunkien kilpien kirkastaminen köyhistä tai ihmisoikeuksista välittämättä, järjettömyyksiin karanneet palkkiot ja kaikki muu sonta likaavat tällä hetkellä urheilumaailmaa ennennäkemättömällä tavalla. Likapyykkiä kertyy niin paljon, että tehokkainkaan pesukone ei pysy tahdissa mukana.

Oleellinen kysymys on, pysyykö tahdissa kuluttaja eli urheilun seuraaja. Se, joka lystin lopulta monella tavalla maksaa.

Antiikin olympialaisissa öljypuun lehväoksasta ja kunniasta kilpailtiin yli 1 000 vuoden ajan. Rooman keisari Theodosius I kielsi ”pakanalliset” kisat vuonna 394. Tuskinpa uskonto oli kuitenkaan suurin syy kisojen loppumiseen. Ne vain eivät kiinnostaneet.

Nykyaikainen olympiaurheilu on elänyt 120 vuotta. Vaatimattomasta lähdöstä olympialaiset ovat selvinneet kahden maailmansodan läpi, ja alun perin pienet kisat ovat kasvaneet mammuttimaisiksi. Kriisejä on matkan varrelle mahtunut, mutta ne olympiaperhe on toistaiseksi onnistunut ratkaisemaan. Nykyisestäkin se luovii jotenkin läpi, mutta miten käy seuraavan kanssa. Kilpaillaanko olympiamitaleista enää esimerkiksi 100 vuoden päästä? Tai 50 vuoden?

Mammutit ainakin kuolivat sukupuuttoon jo monta tuhatta vuotta sitten.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.