Köyhää voi aina tylyttää

Maailman hyljeksityimien ihmisten liikkeet yli valtiollisten rajojen ovat viime aikoina nousseet julkisuuteen eri tavoin.

Satojen Eurooppaan pyrkineiden pakolaisten kuolema Välimerellä on aktivoinut Euroopan unionia. Sisäministerit pohtivat Eurooppaan suuntautuvia pakolaisvirtoja. Sisäasiain komissaari Cecilia Malmström haluaa vahvistaa EU:n rajavalvontavirastoa Frontexia.

Vähemmälle huomiolle Euroopassa on jäänyt Australian tyly suhtautuminen Aasiasta lähteneisiin venepakolaisiin. Heidät karkotetaan leireille muun muassa Papua-Uuteen-Guineaan ja Naurun kääpiövaltioon.

Brittilehti The Guardian kertoi nepalilaisten siirtotyöläisten painajaisesta jalkapallon vuoden 2022 maailmanmestaruuskisojen rakennustyömailla Qatarissa. Kisapaikkoja rakennetaan lähes orjatyönä, jossa kohtuuttomat työolot, kuolemat työtapaturmissa, henkilötodistusten takavarikoinnit ja väkivallalla uhkailut ovat arkipäivää.

Qatarissa on eniten siirtotyöläisiä maailmassa suhteessa maan omaan väestöön. Maan työvoimasta yli 90 prosenttia on ulkomaalaisia. Heille Qatar voisi järjestää asianmukaisetkin työolot, sillä Qatar kilpailee Liechtensteinin kanssa maailman rikkaimman valtion tittelistä bruttokansantuotteella henkeä kohti mitattuna.

Qatarin työolot nosti julkisuuteen rakennushankkeen suuruus. Valtaosa siirtotyöläisten alistamisesta, nöyryyttämisestä ja orjuuttamisesta tapahtuu pienissä ympyröissä kuten kotitalouksissa.

Siirtolaisuudesta on tullut globalisaation näkyvin piirre. Maailmantalouden suhdanteille herkkä siirtotyöläisyys on kasvanut rajusti viime vuosina, sillä vielä vuonna 2005 siirtolaisten määrä maailmassa arvioitiin 185–192 miljoonaksi.

Nyt kansainvälisiä siirtotyöläisiä on enemmän kuin koskaan aikaisemmin, arviolta 232 miljoonaa. Heidän kotimaihinsa tulouttamat rahasummat ylittävät maailmassa jaetun virallisen kehitysavun lähes nelinkertaisesti. Esimerkiksi Nepalissa siirtotyöläisten tienestit ovat maan tärkein tulonlähde, neljäsosa bruttokansantuotteesta.

Maailmassa on pystytty järjestämään huippukokouksia ja sopimaan kattavasti monista globaaleista aiheista kuten kaupasta ja taloudesta, naisten ja lasten oikeuksista tai ympäristökysymyksistä, mutta kansainvälistä siirtolaisuutta on kuvattu ”unohdetuksi lapsipuoleksi” YK:n sopimusjärjestelmässä.

Kansainvälinen sopimus siirtotyöläisten ja heidän perheidensä oikeuksista (ICRMW) allekirjoitettiin jo vuonna 1990 se on ollut voimassakin jo kymmenen vuotta, mutta sen on ratifioinut vain 47 YK:n 193:sta jäsenmaasta.

Sopimuksen tavoitteena ei ole luoda siirtolaisille uusia oikeuksia. Sillä halutaan lujittaa kaikille ihmisille kuuluvia ihmisoikeuksia myös siirtolaisten osalta. Yksi sopimuksen tärkeä tavoite on eliminoida hämäriä liiketoimia siirtotyöläisten työmarkkinoilla. Sopimus muistuttaa, että ihmisoikeudet kuuluvat kaikille, siirtolaisillekin, liikkuivatpa he papereiden kanssa tai ilman.

Siirtotyöläisten tärkeimmät kohteet kuten EU-maat, Yhdysvallat ja Persianlahden maat ovat pysytelleet sopimuksen ulkopuolella. ICRMW on ainoa YK:n ihmisoikeussopimus, jota Suomi ei ole allekirjoittanut.