Köyhän miehen Amazon.com

Kilpailu piensijoittajien rahoista on kamppailua kuluttajien sieluista. Miksipä joukkoon ei siis mahtuisi pölynimurikauppiaskin?

Viime vuonna listautunut Verkkokauppa.com on ottanut TV-shopin keinot käyttöön. Eikä tässä vielä kaikki. Nyt yhtiö antaa omistajilleen yhtä vanhaa osaketta kohden maksutta viisi uutta.

Osakesarja splitataan, ja yksikköhinta putoaa kuudesosaan aiemmasta. Tässä on kyse yhtiön paloittelusta pienempiin kaupankäyntieriin. Viittä leipää ja kahta kalaa kerrotaan jakamalla riittäneen tuhansille, mutta tässä harjoituksessa mammonan kokonaismäärä ei ota lisääntyäkseen.

Yhtiön liiketoiminta ei hyödy splitistä lainkaan. Rahaa tulisi kassaan, jos uusia osakkeita myytäisiin maksullisessa annissa. Tämänkertainen harjoitus tehdään maksutta vain osakkeen yksikköhinnan laskemiseksi.

Pitkäjänteiselle sijoittajalle splitillä ei ole mitään merkitystä. Hänen suhteellinen omistuksensa yhtiöstä ei muutu. Reaalimaailmaan nojaava kurssinousu tulee, jos se on tullakseen yhtiön tuloskasvusta suhteessa sijoitettuun eurosummaan, ei osakkeiden kappalemäärään tai yksikköhintaan.

Warren Buffett ei ole splitannut oman lippulaivayhtiönsä osaketta. Sen yksikköhinta on jo 213 000 dollaria. Buffett ei luo massalle mielikuvaa Halpahallin hinnoista. Hän kosiskelee pitkäjänteisiä ja bisnesorientoituneita hengenheimolaisia. Hänelle lyhytjänteinen sopulilauma lähinnä mahdollistaa ajoittaiset ostajan hullut päivät.

Miksi Verkkokauppa.comissa sitten käynnistetään Sirkus Sariola? Motiiveja splittiin voi vain arvailla. Etsitäänkö lisää kärsimättömiä spekulantteja? Voisi kuvitella, että kaupankäynnin kiimaa yritetään tartuttaa yhtiön arvostustasoon. Splittiä ehdottanut hallitus omistaa yhtiöstä itse yli 60 prosenttia.

Splitissä yksikköhinta laskee 32 eurosta reiluun 5 euroon. Silmänkääntötempulla tähdättäneen mielikuvaan huikeasta nousuvarasta. Tuskin tavoitteena on ainakaan nopeammin senttiosakkeeksi päätyminen, jos remmi alkaa luistaa kansainvälisten jättien puristuksessa?

Reilu omistaja toivoisi, että osake noteerattaisiin järkianalyysiin perustuen lähelle liiketoiminnan sisäistä arvoa, toisin sanoen mukaillen arjen ansaintakykyä. Mikäli toive toteutuu, tulee jokaisen omistajan – vanhan, uuden ja tulevan – tuotto kulkemaan käsi kädessä liiketoiminnan menestyksen kanssa. Näin tapahtuu vain, jos osake välttää arvostuksen kuplat ja perusteettomat rotkot. Ja näin kukaan ei hyödy kanssasijoittajien hölmöilyistä, eikä kukaan joudu maksumieheksi ilman virhearviota yhtiön kilpailukyvystä.

Tuulipukusijoittajalle asia on kuitenkin usein sitä, miltä se näyttää. Näin on myös yksikköhinnan psykologiassa. Jos Kone maksaa 37 euroa, on tuplaantuminen mission impossible (suom. mahdoton tehtävä). Jos Sanoma maksaa vain 3 euroa, on moninkertaistuminen lähellä – valitettavasti kuitenkin vain historiaan nojaavissa mielikuvissa.

Oikeassa elämässä yksikköhinta kerrotaan yhtiön osakemäärällä ja näin saadaan koko bisneksen markkina-arvo. Vasta siitä arvioidaan nousuvara sekä hinnoittelun tasapaino liiketoiminnan sisäisen arvon ja laadun kanssa.

Mitään huutavaa tarvetta splittiin ei nettikauppiaalla ole. OMX Helsinki 25 -yhtiöistä jopa yhdeksällä yksikköhinta on Verkkokauppa.comia korkeampi. Kuinkahan pitkälle yhtiön vanhojen suuromistajien usko oikein riittää?

Varmaa on, että Buffettin miehiä nämä eivät ole. Nimenomaan miehiä, sillä splittiä ehdottaneesta hallituksesta löytyy kuusi miestä ja nolla naista. Useiden tutkimusten mukaan naiset ovat kuitenkin sijoittajina miehiä parempia. Olisiko tähänkin asiaan saatu osuvammalla kokoonpanolla hieman ryhtiä?

Kirjoittaja on Nordnetin osakestrategi ja sijoituskirjailija.