Köyhyyden kierre katkaistava

Rahat ei riitä kuin ruokaan. Köyhyysriski yhä nousussa. Tuloerot pienenivät mutta köyhyys lisääntyi.

Nämä ovat otsikoita viime viikkojen Keskisuomalaisesta. Köyhyys on noussut puheenaiheeksi myös muissa viestimissä, kuten vaalien alla sopi odottaakin.

Perusturvalla kitkuttavia suomalaisia eivät otsikot ja vaalipuheet lohduta. Vaikka perusturvan korotus on saanut näin vaalien alla laajasti tukea puolueilta, odotukset eivät ole korkealla. Kuultiinhan lupauksia perusturvan nostosta jo nykyisenkin hallituksen aikana, mutta muutokset ovat olleet niin pieniä, että köyhyysriski on kasvanut entisestään.

Nykyisin pelkän perusturvan varassa elävälle yksinasujalle jää asumismenojen jälkeen käteen 419 euroa kuukaudessa. Kohtuulliseksi summaksi on yleisesti arvioitu 575-660 euroa.

Tutkijoilta on tullut lukuisia evästyksiä, kuinka köyhiä parhaiten autetaan. On ehdotettu sekä toimeentulotuen että peruspäivärahan nostoa, tukiloukkujen poistamista ja järjestelmän yksinkertaistamista.

Kaikki nykyiset eduskuntapuolueet ovat valmiita perusturvan korotukseen; summista ja niiden kohdistamisesta on sen sijaan täysin erilaisia näkemyksiä.

SAMALLA KUN poliitikot riitelevät siitä, annetaanko vajaan euron indeksikorotus kaikkiin mahdollisiin tukiin vai roimaistaanko kertaheitolla vaikkapa lapsiperheiden sosiaaliturva kuntoon, yhä useampi jää pysyvästi köyhäksi.

Perusturvan varassa elävien kotitalouksien määrä on kaksinkertaistunut vuodesta 1990. Köyhyysrajan alapuolella elää yli 750 000 ihmistä.

Sen sijaan että lasketaan vain yksittäisen tukimuodon korottamisen vaikutusta valtion talouteen, pitäisi punnita köyhyyden kierteen pitkittymisen todelliset kustannukset.

Esimerkiksi Jenni Leinosen väitöskirja todistaa yksiselitteisesti, että 1990-luvun lamassa työttömiksi ja taloudellisiin vaikeuksiin joutuneet vanhemmat eivät jaksaneet enää huolehtia lapsistaan. Muutos hyvinvoivasta perheestä moniongelmaiseksi tapahtui muutamassa vuodessa.

MUUTOS on mahdollista, sen osoittaa yksi alkaneen vuoden positiivisimmista uutisista. Jyväskylän kaupungin sosiaali- ja perhepalveluissa on uskottu viime vuosina ennaltaehkäisevän työn voimaan ja lisätty reippaasti avohuollon tukitoimia.

Näin on saatu katkaistua vuosikymmeniä jatkunut huostaanottojen lisääntyminen. Viime vuonna Jyväskylässä kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrä väheni yli kymmenen prosenttia edellisvuodesta.

Perheiden varhainen tukeminen on merkinnyt muun muassa neuvolan perhetyön ja lapsiperheiden tilapäisen kotipalvelun lisäämistä.

Varhaisen tuen lisääminen on kuin lumipallon liikkeelle laittamista; sen tuottama hyvinvointi kasvaa vuosi vuodelta. Samalla vähenevät kulut kalliissa korjaavassa sosiaalityössä.

Toivottavasti Jyväskylän päättäjillä riittää viisautta jatkaa valitsemallaan tiellä.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen varapäätoimittaja.