Kadonnutta nuoruusikää etsimässä

Siinä se nyt sitten on, keskellä otsaa. Melko huomaamattomana, mutta näkyvissä ilman suurennuslasiakin. Olen löytänyt ensimmäisen juonteen kasvoiltani - vaikka vuosia on kertynyt vasta 23. Nuorempana kuvittelin, että iho alkaa osoittaa ikääntymisen merkkejä vasta, kun omakin parasta ennen -päiväys alkaa lähestyä. Miten väärässä sitä voikaan olla!

Ikä on kuitenkin siitä jännä juttu, että mitä enemmän vuosia kertyy, sitä nuoremmaksi itsensä tuntee. Nuorekkuus taitaa muutenkin olla päivän sana, sillä nykyään ei enää osata vanheta arvokkaasti. Varsinkin keski-ikäiset ovat nyt tavallista ikäkriisiäkin suuremmassa hädässä keskimääräisen eliniän yhä vain noustessa: 60-vuotias ei ole vielä vanha, muttei oikein mene nuorestakaan.

Koeta siinä sitten vanheta.

Kun suuret ikäluokat lähenevät eläkevuosiaan, orastavasta vanhuudesta tulee mörkö, joka piilotetaan feng shui -sisustuksen, voimakkaan rusketuksen ja värikkäiden vaatteiden alle. Eläkelaitumilla vietetään talvet Espanjan auringossa golfmaila kourassa ja gin tonic toisessa. Kesäksi nämä teneriffanaamat sentään tulevat Suomeen, sillä pitäähän niitä sukulaissuhteita käydä hoitamassa.

Nuoruuden ja vanhuuden on asettanut vastakkain myös ikäihmisten ikioma ET. Lehden Kumman tarina on kiehtovampi? -mainoksissa rinnakkain ovat viidenkympin rajapyykin ylittäneiden julkkisten kuvat ennen, kun kaikki oli vielä edessä, ja nyt, kun elämä alkaa olla jo takana.

Mutta koska lehteä lukevat lähinnä eläkeläiset, mainos tietysti viittaa siihen, että rypyt ovat siloposkia kiinnostavampia - vaikka oikeasti ne juonteet on kyllä piilotettu paksun puuterikerroksen ja taitavan kuvankäsittelyn taakse. Niinhän nykyaika vaatii.

ET:n mainonta liittyy tietysti uhkaavasti lähestyvään eläkepommiin. Kun väestön ikärakenne heittää häränpyllyä, on itsestään selvää, että kuusi-seitsemänkymppisistä lehdentilaajista taistellaan kynsin hampain. Eikä ryppyinen mummo tietysti ole kovin mediaseksikäs markkinointikikka niille, jotka tahtovat pitää juoksuhiekan tavoin häviävästä nuoruudestaan kiinni kynsin hampain.

Tai joiden ajatellaan niin haluavan.

Vanhenemisesta tahdotaan luoda illuusio: eläkeikäisenkin arki voi olla hektistä matkustelua, hillitöntä shoppailua ja pintaliitoa Välimeren auringon alla. Keski-ikäistymistä koskevat sanatkin lienee kehitetty ikäpaniikista kärsivien tunteet mielessä pitäen - on viidenkympin villitystä, villejä vuosia ja kuumia aaltoja.

Todellisuudessa keski-iän ylittäneillä iskee pakokauhu: pitäisi äkkiä päästä kokemaan ja näkemään kaikki ne asiat, jotka viimeisen 30 vuoden aikana ovat eläneet vain haaveissa. Turha siinä on mistään villityksistä puhua.

Mainio esimerkki nykymaailman menosta on viisikymppisiään vastikään viettänyt Madonna, jonka huhutaan treenaavan jopa kolme tuntia päivässä sekä vetäisevän joogat vielä päälle. Viikossa Madde työstää siis reilut 21 tuntia vartaloaan - osa-aikatyön verran - mutta onnistuu silti näyttämään vain viisikymppiseltä, joka tahtoisi epätoivoisesti näyttää nuoremmalta.

"Ikä on vain numeroita", toistellaan. Niin taitaa pian ollakin, sillä ikäpaniikki johtaa kohta siihen, ettei 20-vuotiasta enää erota 50-vuotiaasta - juonteita löytyy nimittäin molemmilta. Eivätköhän ne ihanasti rypyttyneet mummotkin ole kohta pelkkä myytti.

Kuka nyt vanhalta haluaisi näyttää.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.