Kadotetut lahjakkuudet

On erittäin paljon innokkaita lapsia. Harjoituksiin tulijoita olisi enemmän kuin olisi mahdollista ottaa. Näin on oikeastaan aina ollut.

On suhteellisen paljon lupaavia nuoria. Nuorten arvokisamitaleja saavuttaneita urheilijoita on ollut lähes jokaisessa ikäluokassa.

Mutta. On suorastaan säälittävän vähän mitalikanditaatteja aikuisten arvokisoissa. Niitä on lähinnä vain keihäänheitossa.

Mikä siis suomalaista yleisurheilua vaivaa? Mikä menee pieleen aikuisiän kynnyksellä? Miksi lupaavia nuoria ei pystytä jalostamaan menestyjiksi aikuisten sarjoissa.

PAINETAANPA hieman jarrua, sillä en edes ole huolissani arvokisamitalien vähyydestä. Yleisurheilun kaltaisessa kivenkovassa lajissa huipulle nouseminen vaatii erityislahjakkuutta, täydellisesti onnistunutta harjoittelua ja hyvää tuuria. Yhdistelmä on haastava ja Suomi pieni maa.

Omituista ja ihmetystä herättävää sen sijaan on, että suomalainen yleisurheilija ei aikuisiässä enää kehity.

Tuoreimman Juoksija-lehden artikkelissa oli listattu lahjakkaimpia 1980-luvulla syntyneitä keskimatkojen ja pitkien matkojen juoksijoita. Hämmästyttävän monet tuolloin juniorien vuositilastoja hallinneista urheilijoista eivät enää ole aikuisiällä tuloksiaan parannelleet. Iso osa heistä on lopettanut ja mukana olevatkin enemmän tai vähemmän jäähdyttelevät.

Surullista.

Vieläkin huolestuttavampaa on se, että näistä sen ajan lupauksista valtaosa on tuskaillut loukkaantumisten, ylikunto-oireiden ja muiden hankaluuksien kanssa. Nämä ongelmat ovat sellaisia, jotka kertovat harjoittelussa tehdyistä virheistä.

Sattumaa lupauksien menettäminen ei siis ole.

VUOSIEN VARRELLA menetettyjen lupausten vuoksi sitä on tullut kenties vähän turhankin kyyniseksi.

Tälläkin hetkellä Suomessa on useita hehkuttamisen arvoisia lahjakkaita yleisurheilijoita. Esimerkiksi 17-vuotiaat pikajuoksijat Ella Räsänen ja Anna Hämäläinen ovat epäilemättä todellisia poikkeuslahjakkuuksia, joilla pitäisi olla loistava tulevaisuus.

Mutta eipä sitä viitsi hehkuttaa. Näitä räsäsiä ja hämäläisiä on vuosien varrella suomalaisessa yleisurheilussa ollut ja valitettavasti myös mennyt. Sinne ovat jääneet historian hämärään.

Hehkuttamisen sijasta nyt voi vain toivoa, että virheistä on opittu. Lahjakkuuksille pitää vain taata parhaat mahdolliset resurssit ja osaavin mahdollinen valmennus.

Annetaan siis nuorten kasvaa rauhassa aikuisiksi ja hehkutetaan sitten, jos on aihetta.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen urheilutoimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.