Kaiken kansan olohuoneet

Pienessä kunnassa hyvät ideat eivät hautaudu byrokratian rattaisiin. Tämä tuli mieleen uutisesta, josta kerrottiin kannonkoskelaisten kerääntyneen kirjastoon jalkapallon MM-kisojen loppuottelua seuraamaan (Ksml 14.7.).

Kymmenkunta jalkapallon ystävää jännitti yhdessä, kuinka Saksa taisteli maailmanmestariksi selättäen Argentiinan. Mukana oli mökkiläisiä ja kantaväestöä.

Missä muualla kirjaston ovet ovat olleet avoinna myöhään sunnuntai-iltana? Eikä tämä ollut ainutkertaista. Kirjaston pienessä 20-paikkaisessa elokuvateatterissa koettiin samaan tapaan yhteisöllisiä urheilukokemuksia esimerkiksi Sotshin olympialaisten aikaan.

Kaupungeissa yksinäisten on vaellettava maksullisiin kapakoihin, vaikka urheiluhulluus ja oluttuoppi eivät kuljekaan aina käsi kädessä.

Eipä ole turhaan Kannonkosken kirjastotoimenjohtajaa Pekka Termosta, 64, palkittu Kunnallisalan kehittämissäätiön Arjen turvaaja -palkinnolla. Hän on kehittänyt kirjastoa vuosikaudet ajatuksella luoda siitä koko kansan olohuone.

Noin 1500 asukkaan Kannonkoskella kirjasto lainaa jopa urheiluvälineitä. Se tarjoaa vanhojen c-kasettien ja videomuotojen digitointia ja skannauspalvelua. Parhaimmillaan kirjastossa oli myös Terveystupa, jossa pystyi vaikka mittaamaan verenpaineensa.

Monet muutkin kirjastot ovat viime vuosina monipuolistaneet lainavalikoimiaan jopa kävelysauvoista ompelukoneisiin, mutta samaan aikaan aukioloaikoja on jouduttu kustannussyistä supistamaan. Kannonkosken esimerkki voi tuntua idealistiselta mutta kansantalouden näkökulmasta sen voi nähdä myös säästäväisyytenä. Kun kerran on verovaroin rakennettu yhteisiä tiloja, miksi niitä ei käytettäisi mahdollisimman paljon ja monipuolisesti.

Monet koulut, päiväkodit ja liikuntatilat ovat vajaakäytöllä, koska ilmaiseksi niitä ei voi kenenkään käyttöön luovuttaa – eikä aina maksuakaan vastaan. Ilkivallan pelko ei ole aiheeton, mutta liioiteltu.

Kansalaisjärjestöillä ja jopa ihan järjestäytymättömilläkin harrasteporukoilla on kova puute kokoontumistiloista, mutta idea vaikkapa vanhempien ja lasten sählykerhosta kaatuu helposti liikuntatiloista vaadittuihin käyttömaksuihin. Viisautta olisi nähdä niin pitkälle, että yhteisöllinen ”höntsäily” voisi olla aika halpaa ennaltaehkäisevää toimintaa jopa nuorten syrjäytymisen ehkäisyssä.

Suomalaiset haluavat säilyttää kulttuuri- ja liikuntapalveluiden järjestämisen kuntien tehtävänä mutta ovat valmiita lisäämään yhdistysten ja seurojen roolia palvelutuotannossa. Tämä selviää hyvin Jyväskylän yliopiston maaliskuussa julkistetusta tutkimuksesta (Ksml 4.3.).

Sama tutkimus nosti esiin lähipalveluiden tärkeän sosiaalistavan vaikutuksen. Lapsiperheiden ja pienituloisten arvostuksissa kirjastot nousivat jopa tärkeimmäksi kulttuuripalveluksi. Ei siis ihme, että lähikirjaston sulkemisaikeet aikaansaavat aina kansanliikkeen.

Lähiliikuntapaikkojen tärkeydestä taas kertoo erinomaisesti jyväskyläläisten laaja tuohtumus pienten uimarantojen – kesäaikojen yhteisten olohuoneiden – jättämisestä vaille huolenpitoa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.