Kaiken tietävät nuoret hevimiehet

Metalliyhtye Mokoman kitaristi Tuomo Saikkonen avautui Rumbassa (20/07) bändiin liitetystä termistä suomenkielinen thrash metal seuraavaan tapaan: "Musta on ollut hauskaa lukea kommentteja meidän uudesta Nujerra ihminen -digisinkusta, kun tosi nuoret heavymiehet on ruvenneet kertomaan, miten se biisi olisi pitänyt sovittaa ja minkälaisia elementtejä siinä saisi olla. Jengi ilmeisesti luulee, että me ei tunneta thrashin sääntöjä."

Itse en ole enää nuori, paitsi ehkä geologisella mittapuulla, ja hevimieheyttänikin olen epäillyt aina kun unohdun tuijottamaan Voicea tai MTV:a. Silti meikäläinenkin on toisinaan postuloinut kaikenlaisia remonttiehdotuksia levykriitikon ruuvipenkkiin joutuneille bändeille. Kuka tai mikä luulen siis olevani, kun julkean raakkua toimittajan kammiostani kivenkoville musiikin ammattilaisille miten hevibiisejä pitäisi tehdä?

Siinäkin on vinha perä, että jälkiviisaana on helppo tökkiä muiden aikaansaannoksia ivallisesti tuhahdellen. Kun kriitikon musiikillinen lahjakkuus rajoittuu sulavaan cd-levyn käsittelyyn, niin nauraahan siinä naurismaan aidatkin, kun tämä rockjournalismin profeetta hakkaa tuomitsevia teesejään kiveen. Kanalla on aina hauskaa, kun muna neuvoo miten musiikkia tehdään.

Kolikon toisella puolella voimme taas pysähtyä pohtimaan, että kuinka monta Mercedeksen voimansiirtojärjestelmää tulisi toimittajan suunnitella, ennen kuin hän voi virnuilla televisiossa testiajokin säälittävälle kiihtyvyydelle? Riittääkö elokuvakriitikon pätevyydeksi Jussi-patsas parhaasta ohjauksesta vai pitääkö sen olla ihan Kultainen Palmu?

Musiikki on onneksemme subjektiivista. Hyvän biisin tunnistaa ilman sen kummempia analyysejä. Kukaan ei tarvitse tutkintoa musiikkikasvatuksessa ymmärtääkseen, että 50 Cent ei osaa laulaa eikä kenenkään tarvitse hallita kitaran pentatonista skaalaa todetakseen, että Frederikin musiikki ei perustu tekniselle riffittelylle.

Asian ydin on siinä, että eriävät mielipiteet, niin perustelemattomia ja naurettavia kuin ne joskus ovatkin, antavat vaihtoehtoisen näkökulman. Olisi kovin tylsää, jos voisimme lukea säveltäjän mieltä kuin Keski-Suomen puhelinluetteloa. Jos olisimme aina linjassa biisintekijän vision kanssa, olisi Keskisuomalaisenkin levypalsta kovin yksipuolista luettavaa: Teasta Tarotiin, Britney Spearsista Before The Dawniin, kaikki olisivat loistavaa kympin kamaa.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen vakituinen avustaja.