Kaikesta ei voida säätää lailla

Toimittaja Heikki Kärki kirjoitti Sunnuntaisuomalaisessa (3.12.) ajatuksia herättävästi suomalaisen yhteiskunnan vaietuista sankareista, virkamiehistä ja byrokraateista. Näin juhlavuonna saamme olla ylpeitä yhteiskuntamme toimivuudesta ja asioiden sujuvuudesta.

Joskus silti tulee vastaan tilanteita, joissa on pakko pysähtyä miettimään, mikä onkaan riittävä ja kohtuullinen määrä hallintoa ja normeja? Milloin ylitetään raja, jonka jälkeen byrokratiasta tuleekin itseään ruokkivaa ja todellisesta elämästä vieraantunutta? Kuinka paljon olemme valmiita käyttämään rahaa byrokratian vuoksi?

Esikoululaiseni kulkee 150 metrin koulumatkansa itsenäisesti ja pärjää koulupäivän jälkeen kotona hyvin vanhempien sisarusten kanssa, jos sattuu että kumpikaan vanhemmista ei ole kotona. Joskus, kun isommat sisarukset ovat pidempään koulussa, eskarilainen on ollut ilttiksessä, iltapäivätoiminnassa, joka järjestetään yhdessä 1.–2.-luokkalaisten kanssa.

Kun vanhemmat sisarukset pääsevät koulusta, ei eskarilainen saa lähteä heidän kanssaan kotiin, koska ilttis on määritelty esikoululaiselle päivähoidoksi. Sen sijaan vuotta vanhempi sisarus saisi lähteä samasta ilttiksestä samaa reittiä yksin kotiin.

Jos eskarilainen ei menisikään ilttikseen, vaan odottaisi tunnin isompia sisaruksia koulun pihalla leikkien, hän saisi mennä kotiin heidän kanssaan, kuten muinakin päivinä. Tunti ilttiksessä on yhteiskunnan normistossa taannuttanut häntä niin paljon, ettei häntä voi päästää kotiin ilman isän tai äidin käyntiä koululla. Tunnin sijaan hän ja työntekijä odottavat vanhempia ilttiksessä neljä tuntia.

Kerran perhe-elämän sutinan keskellä olimme unohtaneet viedä lapsemme hammastarkastukseen. Huonoksi onneksemme saman lapsen kohdalla toinenkaan meille ilmoitettu aika ei sopinut, emmekä muistaneet sitä perua.

Ymmärsin, että olimme aiheut­taneet turhia kustannuksia, kun varattu aika jäi käyttämättä. Sitä en kuitenkaan ymmärtänyt, että perheestämme oli tehty lastensuojeluilmoitus noiden unohtuneiden hammastarkastusaikojen vuoksi.

Kun soitin takaisin vastaamatta jääneeseen sosiaalityöntekijän puheluun, hän totesi, kuinka hyvä oli, että soitin takaisin. Jos meitä vanhempia ei olisi saatu kiinni sen viikon aikana, olisi kotiimme täytynyt tehdä lastensuojelun viranomaisten toimesta tarkastuskäynti. Että olisiko meillä lastensuojelun tarvetta.

Saimme postissa oikein virallisen päätöksen, ettei perheessämme noista unohtuneista hammastarkastusajoista huolimatta ollut lastensuojelun tarvetta. Olin toki helpottunut. Samalla mietin, olikohan lastensuojelun resurssit käytetty nyt oikeaan asiaan.

Jäin miettimään, olikohan taustalla jokin sääntö, joka pakotti viranhaltijat toimimaan mieluummin ohjeen mukaan kuin maalaisjärjellä.

Viime aikoina olen lukenut lehdestä, että muun muassa julki-imetyksen turvaamiseksi haluttaisiin säätää laki. Ison perheen isänä haluan tukea ja kannustaa imetykseen. Mutta onko todella niin, että emme löydä imetyksen tukemiseksi ratkaisuja ilman että siitä säädetään lailla?

Toinen laki haluttaisiin säätää lastensuojelun enimmäisasiakasmäärästä. Onko todella niin, että resurssipula ratkaistaan säätämällä laki, joka ei tuo yhtään lisää rahaa tai henkilöresurssia?

Jokaisen eteen tulevan ongelman ratkaiseminen säätämällä asiasta yksityiskohtainen laki, johtaa siihen, että lainsäädännöstä tulee vaikeaa ja todellisuudelle vierasta. Mitä tarkempaa ja yksityiskohtaisempaa lainsäädäntöä teemme, sitä enemmän sidomme resursseja sen valvontaan ja byrokratiaan, mikä on pois varsinaisesta asiakkaalle tehtävästä työstä.

Elämän moninaisuutta kaikissa muodoissaan ei pystytä määrittelemään lainsäädännöllä, normeilla eikä hallinnolla. Jotain on pakko jättää kansalaisten ja viranomaisten omaan harkintaan. On oltava tilaa maalais- ja kaupunkilaisjärjelle.

Jos menetämme luottamuksen ihmisiin ja korvaamme sen luottamuksella sääntöihin ja lakeihin, menetämme jotain hyvin olennaista ihmisyydestä ja yhteiskunnasta.

Kirjoittaja on entinen kuntapoliitikko ja -virkamies, nykyinen johtava asiantuntija yksityisellä sektorilla.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.