Kaikki kulminoituu jälleen kerran yhteen peliin - puolivälierään

Kahdet kisat, kaksi turnauksen katkeamista puolivälieriin. Siinä päävalmentaja Jukka Jalosen saldo MM-kisojen osalta.

Leijonat ladataan jokakeväisiin mittelöihin aina korskeitten odotusarvojen kera, joten on selvää, että kansan syvien rivien kulmakarvat nousevat pystyyn, jos tie tyssää taas ennen mitalipelejä.

Jalosen sopimus kattaa vielä vuoden päästä pelattavat kotikisat. Työantaja on alleviivannut rautakansleri Kalervo Kummolan johdolla työrauhaa sopimuksen loppuun saakka.

Näinköhän.

Alkavien MM-kisojen puolivälierät pelataan kahden viikon päästä 11. ja 12. huhtikuuta. Siihen kulminoituu aika paljon niin nykyhetkeä kuin tulevaakin.

Silloin kristallisoituu se työrauhan käsitekin.

Väitän, että jos Suomen kisat katkeavat kolmannen kerran peräkkäin samalle poijulle, käydään Jääkiekkoliiton toimistossa Helsingin Mäkelänkadulla ainakin jonkinasteinen kehityskeskustelu.

Sillä siipirikkona ei Kummola Leijonia kotikisoihin päästä.

Mikään ei tietysti estä Jalosen poppoota purjehtimasta Bratislavassa päätyyn saakka.

Päävalmentaja pääsee operoimaan nyt laadukkaammalla ja ennen kaikkea leveämmällä materiaalilla kuin kaksissa edellisissä kisoissa.

Sveitsin ja Saksan turnauksissa podettiin sentteriongelmaa. Nyt Mikko Koivu, Niko Kapanen ja Jarkko Immonen takaavat sen, ettei muille kärkimaille anneta sillä sektorilla tippaakaan tasoitusta.

Maalivahtipeliinkään Suomi ei kaadu. Jos kauneusvirheitä haluaa etsimällä hakea, niin yhdelle kiekolliselle pakille olisi tilaus vielä ollut. Petteri Nummelin olisi ollut kirsikka kakkuun, mutta ikinuoren pakin paikat eivät olleet nyt kisamatkan edellyttämässä kunnossa.

Koivu ja veteraanihyökkääjä Ville Peltonen tuovat joukkueeseen johtajuutta roppakaupalla. Ensimmäisiin miesten MM-kisoihinsa matkaava Mikael Granlund on puolestaan turnauksen potentiaalinen läpimurtopelaaja.

Ei tämä poppoo nyt pöljemmältä näytä.

Kisat pelataan taas vaihteeksi maassa, jossa ihmisille on aivan turha mennä puhumaan MM-turnauksen tarpeellisuudesta.

Slovakia on kiekkohullu maa siinä kuin rajanaapuri ja isoveli Tshekkikin.

Vahinko vain, että Slovakian oma maajoukkue on ukkoontunut pahemman kerran. Veteraanivetoinen miehistö saa tehdä töitä jo pelkän puolivälieräpaikan eteen. Mitalipelit edellyttäisivät jo melkoista ylisuorittamista.

Turnauksen pelipaikkakunnilla Bratislavassa ja Kosicessa kisahuumaa on nostatettu turnauksen alla nostalgian voimin. Markkinavankkuriksi on valjastettu Slovakialle vuonna 2003 MM-kultaa pelannut joukkue.

Göteborgissa voitettu maailmanmestaruus oli lyhyen itsenäisyyden ajan omaavalle kansakunnalle syviä tunteita herättänyt kokemus.

Sen jälkeen menestys on kiertänyt maata kaukaa. Kolmen viimeisimmän MM-turnauksen sijoitukset kertovat karua kieltä: kolmastoista, kymmenes ja kahdestoista.

Vancouverin olympialaisissa veteraanivetoinen ryhmä eteni yllättäen aina pronssipeliin saakka, jossa toinen konkarijoukkue - Suomi - veti pidemmän korren.

Kisojen atmosfärin kannalta isäntäjoukkueen venyminen olisi iso asia. Kotikisojen mukanaan tuomaa hypeä ja hurmiota ei pidäkään väheksyä. Slovakialla on oma yllätyssaumansa.

Intohimo saa joskus aikaan ihmeitä.

Kirjoittaja on Savon Sanomien urheilutoimittaja