Kaikki kyykkyyn, käski Kekkonen

Politiikka on yhteisten asioiden hoitamista, on joku kirkassilmäinen idealisti joskus lausunut. Hah! Ainakin Suomessa poliittiset puolueet ovat ainaisessa sotatilassa olevia riitakumppaneja, joiden välillä vallitsee enintään vaihtelevanlaatuisia tulitaukoja. Pistintä piilotellaan pöydän alla esimerkiksi silloin, kun istutaan samassa hallituksessa.

Yksikään puolue ei ajattele isänmaata kokonaisuutena vaan pelikenttänä, jonne pyritään saamaan omat säännöt voimaan. Vaalipuheissa toki syleillään koko kansakuntaa, mutta poliittinen todellisuus on jotain ihan muuta.

Ensi huhtikuussa Suomeen äänestetään jälleen uusi eduskunta. Seuraavassa äänestystä helpottamaan totuus suomalaisista puolueista.

Kokoomus: EK:n käsikassara. Kaikki muut paitsi rikkaat kyykkyyn.

Perussuomalaiset: Vanhat hyvät ajat ennen EU:ta takaisin, kuten markka ja Kekkonen. Erityisesti ulkomaalaiset ja väärän väriset kyykkyyn.

Keskusta: Heterokoti, uskonto, isänmaa ja maanviljelijä. Muut kyykkyyn.

Suomen Sosialidemokraattinen Puolue: SAK:n käsikassara. Kaikki muut paitsi kaupungistuneet perusduunarit kyykkyyn.

Vasemmistoliitto: Ennen kaikkea rikkaat kyykkyyn.

Vihreät: Kehä Kolmosen ulkopuolella asuvat autoilijat kyykkyyn.

Kristillisdemokraatit: Kansa Päivi Räsäsen, ei kun Herran nuhteeseen. Kaikki paitsi kristityt kyykkyyn.

Piraattipuolue: Kaikki meille ilmaiseksi, tekijänoikeus kyykkyyn.

Suomen ruotsalainen kansanpuolue: Menemme vaikka kyykkyyn, kunhan päästään taas hallitukseen.

Demokratiaa paremmin toimisi valistunut diktatuuri, ovat kansainvaltaisuuteen ja riiteleviin puolueisiin tuskastuneet usein väittäneet.

No, Suomessa on sitäkin kokeiltu. Muistan tämän joka kerta, kun vingutan Visaa. Luottokorttiani kun koristaa Urho Kaleva Kekkonen, mies, joka isännöi Tamminiemeä 25 vuotta.

Jos vuonna 1982 Kekkosen seuraajaksi valittu Mauno Koivisto olisi istunut presidenttinä yhtä kauan, olisi valtakautensa päättynyt vasta 2007. Jos taas Koiviston jälkeen presidentin kultakäädyt vuonna 1994 saanut Martti Ahtisaari olisi tehnyt kekkoset, väistäisi hän vasta 2019. Tarja Halosen kausi puolestaan ulottuisi vuoteen 2025 saakka. Nämä laskelmat ihan vain perspektiiviä antamaan.

Ei olisi muuten Kekkosen aikaan uskallettu painattaa kuvaansa muuhun kuin 500 markan seteliin ja faniklubin jäsenkorttiin. Sellainen taisikin löytyä kaikkien silmäätekevien taskusta. UKK:n kanssa ei kannattanut joutua poikkiteloin, jos halusi edetä politiikassa tai bisneksessä. Jos Kekkonen käski kyykkyyn, niin silloin muuten mentiin kyykkyyn.

Vaan armottomasti jauhavat ajan rattaat. Kovinkin päällikkö päätyy lopulta koristamaan t-paitaa, maksuvälinettä tai huonoimmassa tapauksessa vaikka alushousuja.