Kaikki samassa klubissa

Vanhan vitsin mukaan Suomi ei ole valtio vaan klubi. Sanonnalla viitataan yhteiskunnan sisäsiittoisuuteen saunaseuroineen ja hyväveliverkostoineen.

Sama ajatus tulee mieleen, kun seuraa television ja radion keskusteluohjelmia. Niissä näyttäytyy harvemmin kansa ja useammin klubi.

Tuolla Hjallis Harkimo haastattelee Jaajo Linnonmaata, tuolla Ali Jahangiri Tuomas Enbuskea, tuolla Roope Salminen Jaakko Saariluomaa. Tuolla taas Enbuske haastattelee Hjallista, Jaajo Roopea ja Jaakko Alia.

Periaatteessa samoissa naamoissa ei ole mitään vikaa. Suomi on pieni maa, jossa on rajallinen määrä sanavalmiita julkkiksia ja mediatyöläisiä. Sitä paitsi keskusteluohjelman kannalta voi olla hyödyllistäkin, jos ihmiset tuntevat toisensa. He todennäköisesti luottavat toisiinsa ja uskaltavat puhua avoimesti.

Usein sisäpiiriläiset tuntuvat kuitenkin olevan liian lähellä toisiaan. He viittaavat keskinäisiin sattumuksiinsa, viljelevät omaa huumoriaan tai kommunikoivat muuten kuin ohjelmassa olisi kysymys heidän omasta viihtymisestään. Jos mediafrendit vielä varovat ärsyttämästä toisiaan, tulee keskustelusta pahimmillaan epäselvää höhöttelyä.

Julkkisten tavassa olla samaa perhettä on myös jotain teennäistä.

Kun jääkiekkoilija Mikael Granlund palasi ilmaveivimaalinsa jälkeen maailmanmestarina Ouluun, kuuluivat hänen seurueeseensa näyttelijä Jasper Pääkkönen ja pokeritähti Ilari Sahamies. Hyviä jätkiä varmasti kaikki kolme, mutta miksi heistä tuli yhtäkkiä ystäviä? Siksikö, että se on maan tapa?

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.