Kaikki tehdään uudelleen

Tammikuussa alkanut Kokkisota sai epäilemään, onko tv-ohjelmien uudelleenlämmitys niin hyvä idea kuin kanavapomot uskovat. Vuosina 1999–2004 esitetty Kokkisota oli oman aikansa juttu, sen jälkeen Top Chefit ja Masterchefit kasvattivat odotusarvoja ruokaohjelmia kohtaan. Kokkisota on edelleen hyvänmielen tv-viihdettä, mutta kenelle se riittää? Ruokahifistelijät haluavat enemmän ruokahifistelyä, hyvän mielen takia on tehokkaampaa katsoa SuomiLOVEA.

Entäs BumtsiBum sitten? Tuntuu, että maaliskuussa uudelleen alkavalla musiikkiohjelmalla on vain hävittävää. Vuosien 1997–2005 BumtsiBumista on sen verran aikaa, että se on ehtinyt kultaamaan muistot. Näen jo silmissäni iltapäivälehtien otsikot, joissa ”kansa raivostui uudesta BumtsiBumista”.

Sitten on vielä Heikoin Lenkki. Vuosina 2002–2005 esitetty ilkeilyvisailu palaa ruutuihin Nelosella maaliskuussa. Juontaja Riku Nieminen tosin ilmoitti, että ohjelmassa ei enää yritetä nöyryyttää kilpailijoita. Siis ”vanha suosikkivisailu” ilman vanhan suosikkivisailun piirteitä.

Ymmärrän tietysti, miksi vanhoja formaatteja herätetään henkiin. Se on helppo keino kosiskella yleisöä. Uusi BumtsiBum ei tarvitse kuin osan vanhoista katsojistaan, jotta sitä voidaan pitää nykyisessä tv-markkinassa menestyksenä.

Lisäksi yhä uudemmat asiat ovat nostalgiaa. Tämän päivän kolmekymppiset haluavat muistella, millaista tv-viihde oli heidän nuoruudessaan, kymmenen vuotta sitten. Sitä en vain ymmärrä, voiko pelkkä formaatin nimi riittää nostalgiaan?