Kaikki työ on arvokasta

Keskisuomalaisen palstoilla on käyty vilkasta keskustelua opetusministeri Jukka Gustafssonin (sd.) haastattelun pohjalta. Haastattelu (KSML 22.2.) oli otsikoitu näyttävästi ”Pois hanttihommista”. Tavalliselle lehdenlukijalle ei ole selvää se, minkä moni meistä politiikoista joutuu oppimaan kantapään kautta: haastattelujen otsikot tehdään aina toimituksissa. Hanttihomma-otsikosta Gustafsson sanoutui selkeäsanaisesti irti viime viikolla eduskunnan kyselytunnilla. Hän kertoi, ettei ole käyttänyt tätä termiä.

Keskisuomalaisen varapäätoimittaja Inkeri Pasanen tarttui ministerin haastatteluun kolumnissaan (Ksml 23.2.). Pasanen kyseli, miltä mahtaa matalapalkkaisista naisista tuntua demariministerin vähättely. Itse ministerin haastattelusta ei tällaista vähättelyä löydy, vaan vähättely oli ilmeisesti löydetty otsikosta.

Olen Pasasen ja monen muun asiaa kommentoineen kanssa samaa mieltä siitä, että meillä ei ole varaa vähätellä mitään työtä. Kaikki työ on arvokasta eikä töiden leimaaminen hanttihommiksi tai paskaduuneiksi ole oikein. Ilman näiden töiden tekijöitä ei nimittäin yhteiskuntamme toimisi. Jo nyt monella alalla on vaikeuksia löytää osaajia töihin ja tilanne voi hankaloitua tulevina vuosina rajusti.

 

Olen pätevöitynyt puhumaan tästä aiheesta. Olen tehnyt nuoruusvuosista asti monenlaisia töitä; siivonnut rappukäytäviä ja ravintoloita, ollut lapsenlikkana ja jumppaohjaajana, työskennellyt vaneritehtaalla ja vanhustyössä. Kun minut valittiin eduskuntaan vuonna 1999, olin töissä Keljonkeskuksen Prisman kassalla. Olen läpi poliittisen urani joutunut vastaamaan kysymykseen: ”mitä ihmettä teit siellä kassalla” tai lukemaan itsestäni esitettyjä arvioita, joissa on epäilty kykyjäni hoitaa tehtäviäni, koska olen tullut ”suoraan kassalta”.

Meitä työskenteli kassalinjalla lukuisia korkeakouluopiskelijoita. Olin jo valmistunut yliopistosta, mutta koulutusta vastaavaa työtä ei löytynyt ja päädyin jatkamaan opintoja aikuisopiskelijana. Ilman paluuta kesätyöpaikkaan, en olisi voinut maksaa laskujani. Työ ja työyhteisö olivat entuudestaan tuttuja ja kivat työkaverit olivat pelkkää plussaa.

Tiedän, että monilla vakituisilla palvelualan työntekijöillä on vaikeuksia saada riittävästi työtunteja. Osa-aikatyö voi siis olla jollekin toive, jollekin ongelma. Tässä työnantajien tulisi katsoa peiliin: hyvää työntekijää tuskin sitoutetaan sillä, että annetut tunnit eivät riitä toimeentuloon. Silti varmasti jatkossakin tarvitaan kausityöntekijöitä ja jos palkoilla ja muilla työehdoilla kikkailua ei sallita, opiskelijat voivat saada hyvää työkokemusta eri alan töissä.

Olen hyvin ylpeä työkokemuksestani palvelualalla. Olen edelleen Palvelualojen ammattiliiton jäsen ja hyvin perillä palvelualojen haasteista. Väitän, että olen oppinut merkittävimmät työssä vaadittavat sosiaaliset taitoni erilaisessa järjestötyössä ja kassalla. Lisäksi luulen, että toisten jälkiä joskus siivonnut ei helposti jätä omiaan muiden hoidettavaksi ja kassatyössä ollut muistaa tervehtimisen ja kiittämisen silmiin katsoen - ilman näitä taitoja ei selviä missään muissakaan hommissa.

 

Opetusministeri Gustafssonin huolena haastattelussa oli, pääsevätkö nuoret ajoissa opiskelemaan haluamalleen alalle, onko opinto-ohjaus kunnossa, tuntevatko nuoret käytännön työelämää ja ammatteja, miten huolehditaan koulutuksen laadusta ja aikuiskoulutuksesta. Nmä kaikki ovat tärkeitä asioita, mikäli haluamme pidentää työuria ja varmistaa näin hyvinvointiyhteiskunnan rahoituksen. Nuorille kesätyöt ja osa-aikatyö tarjoavat hyvän mahdollisuuden nähdä käytännön työelämää ja auttavat ehkä tekemään omalla opintopolulla oikeita valintoja. Samalla varmasti oppii arvostamaan sitäkin työtä, johon ei välttämättä itse lopulta päädy.

susanna.huovinen@eduskunta.fi

 

Kirjoittaja on SDP:n kansanedustaja Keski-Suomesta.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.